Sen huomaa koomasta, kun kirjoittaa matkakertomusta Roomasta.

Jep - tähän on menny melkein koko päivä. Tai töiden jälkeen aloin tätä tehdä ja nyt se olis minun matkakertomukseni Roomasta valmis.

Sinne jäi siis Rooma ja heikoimpia hirvittävä mässäily, proseccon lipittely ja tolkuton kävely ympäriinsä (tosi huonoilla jalkineilla, toim.huom.) milloin minkäkin nähtävyyden tai kaupan perässä. Tässä jotain huomioitani tästä historiallisesta jättikaupungista.

Ruoka

Ruokapuoli oli, kuten matkaoppaat ja netin matkailusivustot olivat varoitelleet, kaiken kirjavaa. Saimme osamme pakasteruoista, joista veloitettiin paremmankin ravintolan hinnaston mukaiset hinnat ja jotka tuotiin kirkkain silmin eteemme - joskus töykeästi ja joskus vähemmän töykeästi palvellen. Ensimmäinen lounaamme oli tällainen, hieman sekavan asiakaspalveluelämyksen siivittämä pakastepastasetti Lepaton alueella. "Pasta with fish" piti sisällään noin 4 kpl pakastekatkarapuja. Muun pöytäseurueen pakastelasagnet olivat keskeltä vielä kylmiä, mutta olimme kävelleet jo noin 7km ja nälkä alkoi painaa - kellokin kun läheni iltapäivää ja paukkui siestan puolelle.

Pasta with fish = muutama pakastekatka messissä. No, lähti se nälkä näinkin.

Elämäni ensimmäinen Prosecco. Rakkautta ensihörpyllä.

Täysin päinvastaisiakin kokemuksia kyllä löytyi, muttei ainuttakaan aivan keskusta-alueelta. Seuraavassa pieni kuvaputki parhaimmista ruokailuhetkistämme.



Hotellimme kanssa samassa korttelissa Pariolissa sijaitsi tämä minulle erityisen mieluinen ravintola, jolla oli selvästikin myös sormensa pelissä alueen kakkutoiminnassa... <3

Pastaa, äyriäisiä, pizzaa, tuoreita tomaatteja, mozzarellaa, kiviuunileipää...

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että ruokailu kannattaa jättää täysin keskusta-alueen ulkopuolelle, Trastevereen, Villa Borgheseen, Parioliin (jos siellä suunnalla asuu) jne - mahd. kauas nähtävyyksistä ja veemäisistä tarjoilijoista. Parhaista parhain ateria tarjoiltiin meille niinkin kaukana keskustasta, kuin rannikolla noin 40 minuutin matkan päästä aivan ytimestä.

Kahvilat ja kuppilat

Näitä tuli harrastettua. Keskusta-alueella kaikki oli ylihinnoiteltua, mutta tästä ei tietenkään kannattanut järkyttyä. Se oli tiedossa. Lähtöpäivänä koimme omituisimman kahvilahetkemme, kun menimme terassille istumaan ja tilasimme sinne kahvilan seinässä olleen mainoksen houkuttelemina kahvin & "pullan" hintaan 1,70 euroa / nenä. Pian tarjoilija toikin hyvän näköiset kahvit eteemme, sekä yhden pullan. Kysyin kahden puuttuvan pullan perään, mikä sai tarjoilijattaren kuupan aivan totaalisen jumiin - alkoi hillitön käsien heiluttelu, huutaminen ja kiukuttelu. Mikäli ymmärsin oikein, hän ei halunnut antaa loppuja leivonnaisiaan meille. Ihmettelin hieman (englanniksi), kovin varovaisesti kuitenkin, sillä tilasimme kolme tarjousannosta ja hän tämän tilauksen vielä otti vastaankin, mutta huuto vain jatkui. Hetken kuluttua hän palasi, edelleen kiukkuisena, ja paiskasi toisen - tällä kertaa eri sorttia olevan - pullan pöytämme ja levitteli varmuuden vuoksi vielä käsiään ja meuhkaten jotain italiaksi. Tämän jälkeen tarjoilijamme vaihtui ja kieltämättä, meille jäi hieman hämmentynyt olo koko jutusta... :)

Lido di Ostiassa meitä oli siis onnistanut jo ruoan osalta ja lottovoittotyyppisen lounaan jälkeen nautiskelimme vielä ihanan paikallisen patisserien antimista hyvän tovin. Alla kuvia sieltä, mutta myös muista vastaamme tulleista herkkupaikoista.

Trasteveressa nautiskelimme mm. edullisen mojito-kannullisen, mutta myös muita "nestemäisiä herkkuja". Ennakkoluulottomasti jo alkumatkasta kokeilemani prosecco osoittautui uudeksi suosikkijuomakseni, enkä malttaisi odottaa, että pääsen maistattamaan sitä parhailla ystävilläni kuukauden kuluttua järjestämässäni tyttöjen illassa. En pidä monistakaan kuohuviineistä ja valkkaria inhoan, mutta prosecco maistui erinomaisesti! ;)

Huomaa seinällä kyltti "WE ARE AGAINST WAR AND TOURIST MENU" - sekä rakastunut, ihana
pariskunta etualalla. :) Trastevere, ti amo!

Yökerhoissa emme nyt sitten kuitenkaan käyneet, joten niistä en osaa sanoa mitään omakohtaisesti. Eräs lukija oli kommentoinut yhtä Rooma-postaustani kuitenkin näin:

Illalla ulos suunnatessa yökerhoalue löytyy Testacciosta ihan Trasteveren läheltä. Useita eri clubeja! Ainakin AKAB oli joka kerta hyvä.
Eli siitä voinee ottaa vinkkiä itselleen, jos yöelämään paikan päällä mielii päästä. Kommentin jättäjä on kuulemma asunut Roomassa ja osasi suositella myös ruokapaikkoja Trasteveren alueella. :)

Ostokset

Rooma oli oman kokemukseni mukaan sellaisten shoppailijoiden paratiisi, jotka pystyvät ja haluavat ostaa kalliita merkkivaatteita ja -asusteita. Minä kun en mikään rikas pirulainen sinänsä ole, enkä edes haluaisi pukeutua välttämättä Pradaan, Gucciin tai muihin vastaaviin, oli suositellulta pääkadulta vaikea löytää mitään a) sopivaa putiikkia tai b) mitä Suomessakin ei olisi. Hinnat siellä eivät olleet juurikaan edullisempia ja esim. Sisleyn vaatteet tuntuivat olevan jopa kalliimpia?? Joitakin löytöjä tein ja lisää kauppojan löytyi myöhemmin mm. Terministä, päärautatieaseman alakerrasta ja varsinaisesta asemakerroksesta. Siellä kaivelemaan jäi eräs liike, jossa en ehtinyt käydä ja jonka näin vasta lentokentälle menevään junaan noustessani: COIN - onks kukaan käyny? Millanen on tarjonta?

Iloinen ylläri oli löytää muuten Malagassa tutuksi tullut meikkiputiikki Kiko juurikin tuolta Terministä, "maan alta" rautatieasemalta. Viime kesänä ostimme parin parhaan ystäväni kanssa sieltä vaikka mitä, mutta lempparituote oli ehdottomasti ihana ja aika posh, vaalea, sopivan helmiäinen huulipuna. Kaveriltani tuo puna on jo kadonnut ja sitä ollaan kovasti murehdittu, etenkin kun omakin puikkoni oli pitkään kateissa. Nyt sain ostettua hänelle uuden tilalle yllätykseksi, minkä toivon piristävän häntä kovasti, kun ensi perjantaina pääsen sen ulos lähtiessämme hänelle antamaan. Ostin myös muutamia kynsilakkoja tuliaisiksi eläinlaumaamme koti-Suomessa hoitaneille tytöille sekä itsellenikin kevätvärin. SYÖTÄVÄ, vai mitä tykkäätte?!

Nähtävyydet, liikkuminen ja kaupunginosat

No, nähtävyydet. Kaikki tietävät, että niitä siellä riittää ja joka nurkan on takana jotain uutta. Minä huomasin kyllä olevani jotain muuta, kuin nähtävyysihminen moisessa hullun kaaottisessa miljoonakaupungissa, jossa meitä turisteja riitti ihan liiankin kanssa. Mutta kyllä mekin niitä nähtävyyksiä käytiin - jo yli 45 kävellystä kilometristä päätellenkin - muutamia katsomassa.. Tässä joitakin.

Siinähän niitä on, ihan ite nähtynä. Mm. Pantheon, Colosseum ja Trevin suihkulähde.

Roomasta voin lämpimästi suositella asuinalueeksi Pariolia, jolla me asuimme ja josta on matkaa esim. Espanjalaisille portaille noin 3km. Julkinen liikenne pelasi sieltä meiltäkin päin kuitenkin moitteettomasti myös sunnuntaisin, eli etäisyys ei ole mikään este. Vain yhden pysäkin päässä hotellistamme alkoi myös ostoskatu, Via del Corso. Meidän juna- ja bussiasemamme oli siis Euclide, mutta noihin ostoksiin pääsi käsiksi jäämällä pois Flaminiossa. Rooman metro- ja junakartta saattaa näyttää sekavalta, mutta jos joku väittää ettei julkinen liikenne siellä toimi, älkää uskoko. Se toimii todella hyvin!

Taksien suhteen pitää Roomassa olla tarkkana. Meille tarjottiin Terminiin saavuttuamme kiinteän hintaisia taksikyytejä Parioliin; ensimmäinen oli 38eur ja seuraava 34eur. Pian kuitenkin rehellisempi taksikuski bongasi meidät sekoilemasta matkalaukkuinemme tien poskesta ja kertoi, ettei kyytiä tule ottaa ilman mittarin raksutusta ja paljasti, että matkamme hinnaksi tulisi oikeasti alle 15 euroa. Ruuhkaisenakin aikana noin 4-5km automatka (kävellenhän tuo matka on lyhyempi, kiitos puistojen jne!!) maksoi 10,50 euroa.

Bussiliput maksoivat yhteen suuntaan 1,50eur, ja sillä sai matkustaa 100 minuuttia. Koko päivän lipusta sai maksaa 6 euroa, mikä sekään ei juuri päätä huimaa. Pääkaupunkiseudulla seutulippu kun kustantaa jo sen 4,50 euroa - per suunta!

Kannattaa heittäytyä julkisen liikenteen kyytiin, sillä siten tuli nähtyä kaikenlaisia muitakin kolkkia kuin vain niitä nähtävyyksiä ja taas lisää nähtävyyksiä.... :) Myös paikallisten tuijottaminen näiden omissa kulkuneuvoissaan oli ihanaa - ilman valtavia turistilaumoja. Tykkään katsella ihmisiä, enkä vähiten italialaisia, sillä sitä kauniimpaa kansaa tuskin onkaan.


---

Tässä nyt jo jonkinlaista stooria reissusta. Ihaninta mielestäni Roomassa olivat Trasteveren koko alue, reissu rannikolle ja ihmiset, ruoka sekä ilmapiiri näissä molemmissa, sekä kiireettömyys keskusta-alueen ulkopuolella. Keskusta-alueella kuten sen ulkopuolellakin tällaiselle eläinhölmölle viehättävä huomio oli paikallisten tapa ottaa koira kaikkialle mukaan; naiset eivät olleet koirineen lenkillä, vaan käsilaukun kanssa menossa johonkin - koiransa kanssa. Hektisestä ja aivan liian täyteen turisteja ahdetusta kaupungin keskustasta en itse saanut rentouttavaa ja lomamaista fiilistä, mutta onneksi oli nuo muut alueet - niissä oli jotain erityisen voimauttavaa!!!

Käytännössä me käytimme siis kävelyyn ja paikkojen ihmettelyyn ne ensimmäiset kolme päivää. Tai kolmantena päivänä shoppailimme ja katsoimme enää vähäisesti nähtävyyksiä, sekä keskityimme punaviiniin illemmalla syntymäpäiväni johdosta. Neljäs päivä menikin rannikolla, mutta koska aiemmin mainitsin sen olleen elämäni paras päivä, kirjoitan siitä aivan oman juttunsa. Tässä alla kuitenkin maistiainen. :)

Paikallisia lapsia - hypin ihan samalla tavalla itsekin. Ilosta, onnesta,
elämisen sietämättömästä keveydestä juuri sillä hetkellä.

PS. Jos et ole vielä lukenut blogikansaa hurmannutta "Yhden miehen synnytys"-tekstiä, tee se nyt!