Ajattelin nyt ihanan metsälenkin jäljiltä ja mummini jalan jäljissä konkretisoida joitakin tavoitteita, jotta pääsisin samaan motivaatioflowhun kuin aikanaan esim. Kalorilaskuria käyttäessäni. Sen käyttäjäksi en vaan enää uskalla ryhtyä, koska se tukee ennen kaikkea ongelmallista suhdettani ruokaan - ja ruokkii syömishäiriötä, mitä en kuitenkaan tahdo väkipakolla tehdä. Monelle se on varmasti ihan toimiva työkalu, mutta itselle toimii todella sairaanloisena välineenä sitä paitsi, tällä hetkellä ei työtilanne anna myöten mitään jatkuvaa syömisten kirjaamista ja taulukoiden täyttelyitä sinne tämän tästä.
Tein tällaisen taulukon ihan kuulkaa exceliin, johon yritän sitten merkkailla, miten olen asettamissani tavoitteissa onnistunut.
| VKO 17 | LAJI JA TAVOITE | TOTEUTUTUNUT | RUOKAILUT | PAINO | ERITYISTÄ |
| ma | lenkki 1h + Sali | ||||
| ti | lenkki 1h + Sali | ||||
| ke | lenkki 1h | ||||
| to | lenkki 1h + Sali | ||||
| pe | lenkki 1h + Sali | ||||
| la | lenkki 1h | ||||
| su | lepo |
Lisäksi aion seurata tarkemmin kehittymistäni juoksemisessa, mitä en ole nyt vielä mitenkään päin seuraillut. Tähän tueksi tarvitsen kyllä ehdottomasti sen toimivan sykemittarin, koska nykyinen sekoilee urakalla. Kiitti vaan, Polar...
Ulkona on oikeasti ihan tolkuttoman lämmin ja upea kevätpäivä, enkä telkkarimaratonista ja siivoilusta huolimatta ole ollut pelkästään sisällä. Tein 6,5km metsälenkin koirien kanssa ja koska - JEEEE! - selkään ei sattunut koko lenkin aikana lainkaan, aion käydä vielä kokeilemassa kevään ekaa juoksulenkkiä ulkona. Kyl se tästä. Ei vaan saa jäädä siihen sohvalle viltin alle valittamaan.
PS. Ootteko seuranneet Rakas, sinusta on tullut Pullukka!-sarjaa?? Tää jakso sai mut todellakin itkemään, samoin kyllä ne kaksi edellistäkin, jos totta puhutaan. Mutta tän jakson päätähden, itsepäisen Mikon onnen ja helpotuksen kyyneleet lopussa aiheuttivat kyllä kylmiä väreitä miussa ihan kybällä..
En ole katsonut tuota Rakas, sinusta on tullut pullukka! -sarjaa, kun tuo nimi ja idea on mielestäni älytön ja liian jenkkityyppinen. Katson kyllä muutenkin tosi vähän telkkaria, enkä ole ikinä tietoinen milloin mikäkin ohjelma tulee.
VastaaPoistaMutta voin samaistua tuohon sukulaisten kovaan urheiluun, meillä tosin mummo ei enää ihan tuollaisia määriä liiku. Mutta 59-vuotias äiti hiihti tänäkin talvena yli 1000 kilometriä ja 65-vuotias kummitäti pinkoo maratoneja. Ööh, itsellähän hiihtokilsat jäivät tänä vuonna kahteenkymppiin ja niitä maratonkokemuksia lähdetään vasta hakemaan kesällä.
Minun blogissani on sinulle pieni sporttihaaste, käyhän tsekkaamassa.