perjantai 19. huhtikuuta 2013

Opinnäytetyö, tuo kuristava boa kurkkuni ympärillä.

Meikäläisen opinnäytetyö on ollut melkoinen ikuisuusprojekti monestakin syystä. Olen ensinnäkin ollut työelämässä täyspäiväisesti jo pidemmän aikaa, joten opparihommat eivät ole juurikaan edenneet.. Moni voi varmasti samaistu tunteeseen, joka minulla on asian tiimoilta ollut jo pidemmän aikaa päällä: AHDISTAA!

No, nyt on tällä viikolla ollut treenailusta breikkiä (tosi kivasti Rooman reissun jäljiltä, vaikka just nyt pitäs oikeesti tehdäkin jotain, että ne herkuttelut siellä katoaisivat kropasta asap) sillä olen priorisoinut sen ahdistuksen aiheuttavan projektin korkeimmalle sijalle To Do-listallani. Tartuttuani härkää sarvista, sain vihdoinkin lähetettyä opparini melko valmiin version arvioitavaksi ja sovittua ajan sen esittelylle. Vielä pitäisi tiivistelmä tehdä vieraalla kielellä ja korjata mahdolliset kielelliset virheet, joita joku pilkunviilaaja sieltä vielä arviointikierroksella löytää.

Ja kuinka ollakaan, sain juuri tätä kirjoittaessani palautteen ja kolme aika isoa korjausehdotusta. Tai ei ne nyt isoja ole, mutta lisää lukemista ja kirjoittamista. Ai scheisse!!!! Luulin että enää se tiivistelmä ja avot, pitäkää tunkkinne. Fiilis on tää:

Kuvan osoite.
 
 
Ja sitten taas toisaalta tää:
 
 
 
 
Joo. Tänään käyn äkkiä vetämässä hirveen hikitreenin ja sit näissä tunnelmissa ja näistä palautteista lisäsyytä saaneena lähden siis niin humpalle kaverin kanssa, että ihan sama mitä sanoo kalorit ja mitä sanoo perberit. Sushia ja kaupungin halvimpien sangriakannujen metsästystä. Kiitoshei.
 
Niin ja jos jollain on kokemuksia opinnäytetyöprosessihajoilusta ja ahdistuksista - please feel free to share it.
 
Kuvan osoite.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos!