tiistai 23. huhtikuuta 2013

Mikroshortsit, jumppahameet, naistenlehdet.. Ajatusvirtaa treenin lomassa.

Pieni ryhtiliike on tapahtunut. Sunnuntaina selätin selkäkivun (ha-ha, onpa hauskasti sanottu) ja kävin tosiaan juoksemassa kevään ekan ulkolenkin. Eihän sitä matkaa tullut kuin reilu 4km, mutta se riitti. Parin viikon tauon jälkeen se sai koivet hieman jumiin - tai no, se ja asfaltti. Yyyh, mitä tappohommaa matolla hyvin kestäneille kintuilleni...

Ryhtiliike kantoi myös alkaneelle viikolle ihan kivasti. Eilen aloitin aamun tunnin metsälenkillä koirien kanssa ja raahauduin kiireisen päivän päälle vielä salille, jossa päätin hieman laventaa yläkropan treeniä ja kirjaimellisesti pumppasin rautaa ihan täpinöissäni lopulta yli 1,5 tuntia. Tänä aamuna en *myöhästymispainajaisten jäljiltä lähtenyt lenkille, vaan menin aikaisemmin töihin. Töiden jälkeen löysin itseni onneksi kuitenkin salilta, jossa tuntui, etten oikein saanut tarpeeksi aikaiseksi sen 1,5 tunnin aikana, joka siellä vierähti, mutta nyt huomaan etenkin yläkropassa ja vatsassa melkoista juilimista - halleluja, meikä siis teki jotain!

Huomasin salilla myös muutaman seikan, jotka haluan nyt jakaa teille ja joista osa on ihan täyttä höpöhöpöä, eli merkityksetöntä beeässää, mutta osa on ihan asiaakin. Ottakaa kantaa, jos osuu kohdalle.

1. Mikroshortsit.
Mitä täs nyt oikeesti niinku on tapahtunut - mitä mä en oo tajunnu?! Miksi about alle 20-vuotiaista mimmeistä iso osa jumppaa shortseissa, joissa ei ole lainkaan lahkeita? Mistä tulee tarve olla niin paljaana treenatessa? Mä tavallaan luulin, että se tyyli(ttömyys) olis jääny sinne Madonnan tötterötissiliivien kaudelle. Mut ei näköjään.

2. Jumppahameet.
Ei lisättävää.

3. Naisten murhaavat katseet.
En saa näitä katseita todellakaan siitä syystä, että olisin jotenkin häikäisevässä tikissä ja upean näköinen bööna, vaan jostain syystä, mitä en itse ainakaan ymmärrä. Näitä katseita on nyt tullut vielä sellasilta daameilta, jotka kuuluvat em. häikäisevien ja upean näköisten böönien joukkoon. Muutoinkin olen seurannut ihmisiä (sillä lailla vakoillut häikäilemättömästi kanssaliikkujiani) ja huomannut, että naiset mulkoilevat toisiaan tosi pahasti treeninsä lomassa. Miksi ihmeessä?! Minä kyllä tuijotan myös, mutta toivon siitä tuijotuksesta välittyvän edes jonkin sortin ihailua. Mielettömiä naisia ja selkeesti kadehdittavaa itsekuria monilla, sen verran huikeessa kunnossa olevia kroppia siellä meidänkin salilla näkyy.

4. Juoruaminen.
Meillä on salilla sellanen pimeä aerobiselle treenille tarkoitettu huone, jossa on useita juoksumattoja, crosstrainereita ja pari pyörää. Siellä soi musiikki melko kovalla ja sen tarkoitus onkin auttaa pääsemään ns. flowhun juoksussa ja se tarjoaa paikan treenata tota puolta rauhassa. Nautin siitä suuresti, mutta tänään siellä oli jälleen sellanen parikymppinen tyttöduo, jotka juorusivat koko helvetin ajan toisilleen - huutaen musiikin päälle. Kiinnostaa aivan siis kuin kiviseinää kuunnella heidän asioitaan oman treenin ohessa, vielä korvan juuressa huudettuna. Nam.

5. Naisten lehdet.
Huhhuh - näitä ei ainakaan enää meillä näy! Oikeesti! Vaihdoin salia alkuvuodesta ja tällä uudella salilla en ole nähnyt ainuttakaan naistenlehteä pyörimässä nurkissa, saati ketään sellaisen äärellä. Aiemmin olen törmännyt niihin niin soutulaitteilla kuin juoksumatoillakin. Omituisin kohtaaminen lehden ja sitä selailevan naisen kanssa oli kyllä ihan omalla tunnillani, kun asiakas tuli vetämälleni sisäpyöräilytunnille lehden kanssa ja luki sitä koko alkulämpän ajan. Eräs kollega oli vastaavassa tilanteessa spiikannut mikkiin kuolemattoman lauseen "Hei tää ei oo mikään kirjasto!", ja se oli toiminut.

6. Personal trainerit.
Kirjo on melkoinen, mutta nyt Elixialla olen nähnyt pelkästään hyviä trainereita ja niitä on muuten paljon. Millään muulla salilla en ole nähnyt niin paljon personal trainereita töissä, kuin nyt. Se on tietysti hyvä asia ja lukuunottamatta yhtä aika masentavasti vastaan kitisevää asiakasta, olen nähnyt pt:n ohjauksessa myös todella motivoituneita asiakkaita. Se on ilo silmälle ja harmittaa, ettei itsellä ole varaa ottaa enempää ns. ammattiapua ja treenata jonkun opastuksella.

7. Minä.
Mun piti tänään mennä tekemään jalat ja kattelin vähän uudenlaisia liikkeitä. Jäädyin ihmismäärän keskellä kuitenkin ihan täysin, enkä kehdannut alkaa tehdä niitä uusia liikkeitä. En kehdannut?! Voi elämä! Yhtäkkiä olin ihan kipsissä ja aloin tehdä käsiä ja yläkroppaa. Ikään kuin en olisi voinut tehdä sitten edes niitä vanhoja ja tutumpia jalkasarjoja. Mikä ääliö minä!!!

Että semmosia mietin tänään salilla.

Törmäsin muuten niin huikeeseen blogiin, että haluan vähän hehkuttaa siitä ja sen lisäksi tänään saamastani sporttihaasteesta. Eli, nää mimmit, Emmi ja Terhi on tehneet ihan mielettömän duunin! Voi kun itsekin saisin noin selkeitä tuloksia aikaiseksi... Hyviä vinkkejä ja sopivasti motivoivaa tekstiä. I like it.

Ja se Sporttihaaste tuli toisesta uudesta lemppariblogista, Paulalta. Yritän tarrata siihen huomenna, kun pidän lepopäivän - tosin ilta kuluu yhden rästihomman teossa lähes kokonaan. Niin ja rästihommista puheenollen; sain palautettua opinnäytetyön sekä AMK-tutkinnon ohessa suorittamaani ammattitutkintoon liittyvät kaikki materiaalit. Mieletöntä! :)

Pitää vaan tarttua tuumasta toimeen, vaikka se lattealta kuulostaakin. Kaikille muillekin sikana tsemppihenkeä, etenkin niihin rästihommiin. Ne on niitä mörköjen mörköjä harteilla. Huspois. Kiitoshei.

PS. Pakasteherneitä tässä äsken popsittuani ja kesän kaikesta lumesta ja pakkasesta huolimatta lähestyessä pakko fiilistellä, että kohta niitä saa - tuoreita herneitä! NAM!

Kuvan osoite.

PPS. Taidan unohtaa sen ajatukseni nettivalmennuksesta... Good or bad?

*myöhästymispainajainen = olen kova tyttö myöhästelemään paikasta kuin paikasta ja nyt näin painajaista, että myöhästyin jälleen töistä ja sain suullisen varotuksen. Ei näin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos!