 |
| Kokeilin siis tuota puikkoa ja oli kyllä kaiken sen "retkahtamisen" arvoista tavaraa! :) Kuva täältä. |
Hunningolla olon jälkeen jaksoin kuitenkin mennä tänään tekemään uuden jalka-arse-vatsat-ohjelman, johon siis suunnitellusti yhdistelin Terhin ja Emmin blogista sekä Nanalta nyysittyjä ohjelmia - plus liitin loppuun vielä sen vatsalihashaasteenkin. Kokonaisuudessaan ohjelma oli siis tämä:
- Jalkaprässi (3 x 10)
- Jalkaprässi yhdellä jalalla (3 x 8, molemmat puolet)
- Suorin jaloin maastaveto (3 x 10)
- Suorin jaloin maastaveto yhdellä jalalla (2 x 8, molemmat puolet)
- Askelkyykky, kahvakuula suorille käsille eteen (3 x 8, molemmat puolet)
- Hyvää huomenta-liike (3 x 10)
- Sumo-kyykky käsipainolla / kahvakuulalla (3 x 12)
- Askelnousu penkille kahvakuulan kanssa (3 x 8, molemmat puolet)
- Sivuliuku tangolla (2 x 16)
- Kyykky tangolla (3 x 10)
- Kylkiliike kahvakuulalla / painolla 20
- Vatsarutistus 25
- Jalkojen lasku 25
- Kierto kahvakuulalla puolelta toiselle 25
- Pepun nosto 25
Miltä vaikuttaa? Sain mä melkoset tärinät sillä aikaiseksi, eli tunsin kyllä tekeväni ja tehneeni jälkeen päin...
Haluaisin huomenna tarttua siihen seuraavaan blogimaailmasta spottaamaani haasteeseen, eli tähän kahden liikkeen treeniin. Nyt vaan karsee ahistus siitä, kun en haluais herättää huomiota salilla, vaan tekis tyyliin mieli mennä tekemään tuo sarja jonnekin nurkan taakse piiloon. Mistä tulikin mieleeni, että se saattais olla peräti mahdollista, sillä meillä saa käyttää saleja aina jos ne ovat tyhjillään - ja jos menen aamulla, niin tyhjilläänhän ne ovat. Ongelma ratkaistu!
Ja ei, en kuvittele, että kaikki siellä tapittaa just mua - mutta en halua ekaa kertaa rääkätä itseäni tolla sarjalla ja ns. edes pelätä, että joku tuijottaa. En halua huomiota salilla, enkä tykkää, jos joku katsoo, enkä missään nimessä halua häiritä ketään. Ymmärtääks kukaan, mitä meinaan?? :)
Tän kun sais vielä pauhaamaan taustalle, kun tuon treenin kimppuun käyn niin avot - täydellistä! On muuten yks tulevan kesän kovimmista kotimaisista vedoista - huhhuh, kesä tuu jo!
Juno feat. Janna & Gracias - Kuuluuks
Tällä treenimotivaation jatkuvalla kasvamisella ja uudelleen löytämälläni salikipinällä jne. on muuten kuulkaa niin huikee vaikutus korvien väliin, ettei oo tosikaan. Ei meinaa sanat riittää kuvailemaan, miten hienolta oikeesti voi ihmisestä tuntua vaikka just toi, että pystyy antamaan itselleen luvan syödä jäätelöä! Ja hei, kerta täs nyt ollaan rehellisiä, ni ei se ainut jäde ollu, jonka meikä tuhos viikonlopun aikana. Mä söin lauantaina kans! Sillon meni toinen uutuus tyytyväisen jumppapirkon mahaan niin että maiskutus vaan kävi.
 |
| Kuva täältä. |
Ennen viikonloppua painoin pikkusen päälle 43 kiloa, mikä on yleisesti ottaen vähän. Ja onhan se. Ja enemmänhän mun pitäis painaa kaiketi. Tai toisaalta, mä en näe peilistä varaa painaa yhtään enempää! Mutta kyllähän mä nyt jotenkin tiedän ajattelevani aivan päin seiniä tätä asiaa ja just siitä syystä toi, että pystyin ihan fiilareissa - lähes tippa linssissä - syömään jäätelöä syyllistymättä, syömättä itsesääliin tai -syytöksiin vedoten tai ns. tsempatakseni itseäni, oli niin hyvä tunne ja juttu. Noi on huonoja syitä herkutella, mutta vielä huonompi juttu on jäädä niitä sitten märehtimään. Ei ole mitään syytä tehdä niin! Sit vaan verkkarit jalkaan ja uuteen nousuun, eiks niin? :)
Kun rauta nousee mun onnettomien käsivarsieni voimasta, vaikka kevytkin, mulla on vihdoin olo, että mää hei riitän! Mä haluun nyt siis kerrankin kaiken suunnittelun ja tavoiteasettelun (jotka toki elää itse kullakin tässä koko ajan omaa elämäänsä korvien välissä; on pitkän tähtäimen ja huomisen suunnitelmia ja tavoitteita) sijaan muistutella kaikille, että sinä, minä, se mimmi stepperinsä päällä katsomassa Sinkkulaivaa ja kaikki muutkin jumppahullut - me riitetään! Aina voi kehittyä ja pitääkin kehittyä, mutta miten meiltä aina unohtuu se sisin ja se, miten hyvä se jo on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos!