Killeritreeni takana, burpeesi I hate you!

 

I made it. Aikaan 31min 06sek.

Paremminkin olis voinu mennä, mutta tein parhaani ja aivan loppu olin treenin päälle. Treeni oli siis tämä:

10 heilautusta
11 burpeesia
10 heilautusta
12 burpeesia
10 heilautusta
13 burpeesia
10 heilautusta
14 burpeesia
10 heilautusta
15 burpeesia
10 heilautusta
16 burpeesia
10 heilautusta
17 burpeesia
10 heilautusta
18 burpeesia
10 heilautusta
19 burpeesia
10 heilautusta
20 burpeesia





Sit lähtee.

Pukkarin tarrat peileissä olivat just sitä, mitä halusinkin kuulla - tolta musta tuntu!!

Don´t think. Just be AWESOME!

Tunnustan - viikonloppuna tuli syötyä hyvin, juotua punkkua ja kärsittyä sunnuntaina aikamoisesta päänsärystä. Lääkitsin sitä uudella Pandan Laku Choco-jäätelöllä (ihan superhyvää!) ja reippaalla puolikkaalla pussilla Pandan täytelakuja. NAM! Enkä potenut yhtään huonoa omaatuntoa edes. Olin herkkuni ansainnut.

Kokeilin siis tuota puikkoa ja oli kyllä kaiken sen "retkahtamisen" arvoista tavaraa! :)
Kuva täältä.

Hunningolla olon jälkeen jaksoin kuitenkin mennä tänään tekemään uuden jalka-arse-vatsat-ohjelman, johon siis suunnitellusti yhdistelin Terhin ja Emmin blogista sekä Nanalta nyysittyjä ohjelmia - plus liitin loppuun vielä sen vatsalihashaasteenkin. Kokonaisuudessaan ohjelma oli siis tämä:

1. Jalkaprässi (3 x 10)
2. Jalkaprässi yhdellä jalalla (3 x 8, molemmat puolet)
3. Suorin jaloin maastaveto (3 x 10)
4. Suorin jaloin maastaveto yhdellä jalalla (2 x 8, molemmat puolet)
5. Askelkyykky, kahvakuula suorille käsille eteen (3 x 8, molemmat puolet)
6. Hyvää huomenta-liike (3 x 10)
7. Sumo-kyykky käsipainolla / kahvakuulalla (3 x 12)
8. Askelnousu penkille kahvakuulan kanssa (3 x 8, molemmat puolet)
9. Sivuliuku tangolla (2 x 16)
10. Kyykky tangolla (3 x 10)
11. Kylkiliike kahvakuulalla / painolla 20
12. Vatsarutistus 25
13. Jalkojen lasku 25
14. Kierto kahvakuulalla puolelta toiselle 25
15. Pepun nosto 25

Miltä vaikuttaa? Sain mä melkoset tärinät sillä aikaiseksi, eli tunsin kyllä tekeväni ja tehneeni jälkeen päin...

Haluaisin huomenna tarttua siihen seuraavaan blogimaailmasta spottaamaani haasteeseen, eli tähän kahden liikkeen treeniin. Nyt vaan karsee ahistus siitä, kun en haluais herättää huomiota salilla, vaan tekis tyyliin mieli mennä tekemään tuo sarja jonnekin nurkan taakse piiloon. Mistä tulikin mieleeni, että se saattais olla peräti mahdollista, sillä meillä saa käyttää saleja aina jos ne ovat tyhjillään - ja jos menen aamulla, niin tyhjilläänhän ne ovat. Ongelma ratkaistu!

Ja ei, en kuvittele, että kaikki siellä tapittaa just mua - mutta en halua ekaa kertaa rääkätä itseäni tolla sarjalla ja ns. edes pelätä, että joku tuijottaa. En halua huomiota salilla, enkä tykkää, jos joku katsoo, enkä missään nimessä halua häiritä ketään. Ymmärtääks kukaan, mitä meinaan?? :)

Tän kun sais vielä pauhaamaan taustalle, kun tuon treenin kimppuun käyn niin avot - täydellistä! On muuten yks tulevan kesän kovimmista kotimaisista vedoista - huhhuh, kesä tuu jo!

Juno feat. Janna & Gracias - Kuuluuks

Tällä treenimotivaation jatkuvalla kasvamisella ja uudelleen löytämälläni salikipinällä jne. on muuten kuulkaa niin huikee vaikutus korvien väliin, ettei oo tosikaan. Ei meinaa sanat riittää kuvailemaan, miten hienolta oikeesti voi ihmisestä tuntua vaikka just toi, että pystyy antamaan itselleen luvan syödä jäätelöä! Ja hei, kerta täs nyt ollaan rehellisiä, ni ei se ainut jäde ollu, jonka meikä tuhos viikonlopun aikana. Mä söin lauantaina kans! Sillon meni toinen uutuus tyytyväisen jumppapirkon mahaan niin että maiskutus vaan kävi.

Kuva täältä.

Ennen viikonloppua painoin pikkusen päälle 43 kiloa, mikä on yleisesti ottaen vähän. Ja onhan se. Ja enemmänhän mun pitäis painaa kaiketi. Tai toisaalta, mä en näe peilistä varaa painaa yhtään enempää! Mutta kyllähän mä nyt jotenkin tiedän ajattelevani aivan päin seiniä tätä asiaa ja just siitä syystä toi, että pystyin ihan fiilareissa - lähes tippa linssissä - syömään jäätelöä syyllistymättä, syömättä itsesääliin tai -syytöksiin vedoten tai ns. tsempatakseni itseäni, oli niin hyvä tunne ja juttu. Noi on huonoja syitä herkutella, mutta vielä huonompi juttu on jäädä niitä sitten märehtimään. Ei ole mitään syytä tehdä niin! Sit vaan verkkarit jalkaan ja uuteen nousuun, eiks niin? :)

Kun rauta nousee mun onnettomien käsivarsieni voimasta, vaikka kevytkin, mulla on vihdoin olo, että mää hei riitän! Mä haluun nyt siis kerrankin kaiken suunnittelun ja tavoiteasettelun (jotka toki elää itse kullakin tässä koko ajan omaa elämäänsä korvien välissä; on pitkän tähtäimen ja huomisen suunnitelmia ja tavoitteita) sijaan muistutella kaikille, että sinä, minä, se mimmi stepperinsä päällä katsomassa Sinkkulaivaa ja kaikki muutkin jumppahullut - me riitetään! Aina voi kehittyä ja pitääkin kehittyä, mutta miten meiltä aina unohtuu se sisin ja se, miten hyvä se jo on?

Hyvä perse - myytti vai mahdollisuus?

Ennen kuin ymmärsin yhtään mistään treenaamiseen liittyvästä mitään - enkä siis väitä ymmärtäväni vieläkään kovin erityisesti - ajattelin, että hyvä takapuoli on yhtä kuin pieni, mielellään aika piukee ja sopusuhtainen kantajaansa nähden. No näin ajattelen edelleen, mutta olen huomannut lisänneeni tuohon listaan myös ne pyöreät muodot ja selkeän "erottovuuden" sivuprofiilissa. Vieläkään en kuitenkaan ymmärrän, miksi joillakin naisilla on ihan himo treenata ahteristaan sellainen omaa elämäänsä elävä uloke. Se kokoluokka tuntuu todella vieraalta...

No, mutta itsehän ajattelin että geneettisistä syistä ja verrattain aktiivisesta liikunnasta, sekä runsaasti nautituista sisäpyöräilytunneista (asiakkaan sekä ohjaajan ominaisuudessa) johtuen olisin päässyt tässä bootygenressä jotenkin VIP-jonon kautta sisään. Väärin. Päivitetyn Hyvä perse-barometrini mukaan olen kaukana ohituskaistasta, mutta en anna sen lannistaa. Aivan kuten heikon hartiaseutuni kohdalla, aion selättää myös tämänkin ongelman.

Tätä kuvaa olen viljellyt varmaan parikin kertaa täällä, mutta se on kaikilta osin niin hyvä esimerkki minun silmääni ihanasta ja terveen näköisestä, treenatusta kropasta.

Kuva kopsattu Pinterestin kuvatulvasta.

Kaverin kanssa jo puhuttiin, että mennään kokeilemaan Elixian uusi Bootylicious-treeni, kunhan se meidän salilla vaan alkaa. Pienesti olen skeptinen, koska monesti nää tunnit ei vaan saa aikaan samanlaista kaikkensa antamista, kuin salilla saavuttaisi. Mut ehkä pitää mennä tekemään täysillä, eikä himmailla. Sitä odotellessa kaivelin linkkivarastoista jotain sopivaa pyrstötreeniä ja enköhän vaan taas löytänyt itseäni Terhin ja Emmin blogista. Onko se muuten kuinka säälittävää, että kolmekymppisenä kuvittelee voivansa päästä samaan kuntoon, kuin blogimaailmassa hehkuvat parikymppiset kissat?

No anyhow, Emmi oli postannut siis hyvältä kuulostavan jalkapainotteisen kiertoharjoittelutreenin heidän blogiinsa:

Ohjeet siis Emmiltä heidän blogistaan.

Ajattelin aloittaa treeniviikon tolla. Lisäksi löysin tähän Emmin ohjeeseen lisäksi Nanalta Super Fit Me!-blogista täydennystä. Lisää faktaa pepputreenistä ja -muokkauksesta etsinnässä koko ajan, eli jos sulla on joku älyttömän hyvä pyrstötreenisetti takataskussasi, älä emmi jakaa sitä :) Kiitos!

Hissuksiin olen tätä aamua aloitellut, hitaasti heräten ja koko eläinlauman kanssa sängyssä painien. Meillähän on siis kaksi kissaa ja kaksi koiraa. Jälkimmäiset kaksi lähtevät kanssani mökille tänään viettämään harmaasta säästä huolimatta grillikauden avajaisia. Hiihtäjä on sukulaisineen mennyt sinne jo ennalta, mutta minä jäin poikkeuksellisesti vielä kotiin saadakseni niitä rästihommia pois alta. Ja tottahan minä niitä eilen sitten sainkin tehtyä! Hyvä minä!

Pakko laittaa tähän kuva nyt aamiaisestani, sillä bongasin vastaavan kuvan Sirpan blogista. Hänessä on jotain tosi samaa muutoinkin kuin minussa, mutta tuo MeNaiset aamiaisen kyljessä oli niin hauska yhtäläisyys että naureskeltiin sitä jo yhdessäkin.. Se nautitaan pieninä palasina joka aamu, kunnes uusi lehti kolahtaa postilaatikkoon!

Basilika toimii jugurtin, rahkan ja hedelmien kanssa täydellisesti. Uskokaa pois! :) Myös smoothieissa
ja pirtelöissä ihan must. Ja taas toi näkkäri tuolla... Se ei ole voita mitä siinä on päällä!!!

Tänään saatan päästä möksällä lenkille, mutta vain kävelemään vaikka toisin suunnittelinkin. Toisaalta, nyt jos olisin nopea, ehtisin äkkiä käydä juoksemassa puolisen tuntia, käydä suihkussa ja kasata kamat ennen kuin kyyti saapuu. Hmm...... Toisaalta eilen oli tiukempi treenipäivä myös juoksun osalta, koska juoksin illalla ekaa kertaa muutamaan viikkoon sen tunnin (miten mä kuvittelen juoksevani vielä loppukesästä jonku puolimaratonin kun en nyt juokse kuin max tunnin lenkkejä..?) ja aamulla oli se Randy Couture-haaste.. Nooo, katsotaan. Kuitenkin lähtökohtaisesti tää viikonloppu menee nyt muutaman tunnin päästä harakoille, koska tulee syötyä ja juotua ja löhöiltyä. Ja valvottua, mikä ei oo sen parempi juttu sekään.

Hyvää viikonloppua ja motivaationtäyteisiä treenejä kaikille! Muistetaan myös levätä! :)

Grappling cirquit testattu - jeppiskamaa!

Suunnittelin eilen sen Paulalta nyysimäni Grappling cirquit-treenin kokeilemista heti aamusta. Olin salilla hyvissä ajoin, lämmittelin 10 minuuttia crosstrainerilla ja sitten tartuin härkää sarvista. Voin kertoa, että kyllä se melkonen haaste oli. Hieman ristiriitaisinkin tuntein vedin treenin läpi ähkien ja "äitiä huutaen", sillä kuten arvelinkin, ei meinannut esim. pystypunnerruksessa ja pystysoudussa puhti riittää. Tai pahin oli oikeastaan sarjan tokavika liike; kyykkyyn yhdistetty pystypunnerrus. Meinasin oikeasti hajota siihen. Eikä mulla ollut kuin se 10kg käytössä koko treenin ajan - eli ihan lussupainolla vedin.

Pedantti treenaaja piirtää kuvatkin muistilappuun. En vaan yhtään muista, että miksi se oli
illalla tätä tehdessäni niin tärkeää... :)

 

Ristiriitaiset tunteet johtuivatkin juuri siitä painosta. Jalat olisivat jaksaneet paljon enemmän, mutta pystysoutu ja pystypunnerrukset olisivat jääneet täysin tekemättä ekan tai viimeistään tokan kierroksen jälkeen. Olen kertakaikkiaan niin onnettoman epäsuhtaisessa kondiksessa nyt.. Noh, mutta siitäkin huolimatta treeni oli HYVÄ! Kävin vielä sen jälkeen crossailemassa 10min ja lähdin palkkaria kitusiini kiskoen tyytyväisenä töihin. 

Virtaa riitti sen verran töissä ja töiden jälkeenkin, että menin vielä toisen kerran salille juoksemaan tunnin lenkin matolla. Nyt, syötyäni ja saunottuani meinaa daami tippua täysin. Hirvee kooma - mutta ei auta, ne opintohommat pitäs nyt vaan saada ees joltain osin purkkiin ja tänään olis tehtävä osa pois jaloista. Mulla on kyllä pikkusen tekemistä noiden annoskokojen kanssa.. Toi lautasellinen näyttää karseelta ja kyllä se mahassakin isolta annokselta tuntuu. Kaloreita siinä ei sinänsä - ainakaan huonoja sellaisia - niin hirveästi ole, mutta onhan se määrällisesti aika pommi!




Nakkeja? Porkkanaa? Tofua? Ei mitään niistä. Kanaa, salaattia (jäävuorisalde,
parsa, kirsikkatomsku, kesäkurpitsa, avocado, raejuusto), ilman öljyä paahdettuja
bataatti- ja lanttukuutioita. Niin kipeen hyvää!!! Niin ja toi kevyttuorejuustolla voideltu näkkäri.
 

Palkkarista tuli muuten mieleeni, että se Fitnesstukusta tilattu paketti oli kuin kultakimpale. Kaikki toimii - minttusuklaaseen ei vaan voi kyllästyä! :) Ainut vaan, että yksi Omega-purkki oli mennyt kuljetuksessa tai jo pakkausvaiheessa rikki. Reklamaatiokin siitä piti tehdä, mutta se nyt jäi.. Pitänee tehdä se kuitenkin. Ei ole kiva ylläri kenellekään.

Mut nyt mä käyn niiden rästihommien kimppuun, vaikka äsken just kyllä tuli pyyntö auttaa kissadiilauksessa. Kyllä! Mulla on joku ihme-skilssi löytää jengille ihan täydellisiä kissoja. Nimimerkillä "Vielä 2 vuotta sitten vihasin kissoja, mutta sittemmin niitä on tullut minulle peräti 3" No, mut nyt siis kohteliaasti kieltäydyin tuosta avunpyynnöstä JUST NYT ja alan kuuliaisesti tehdä niitä opiskeluhommia. Huomenna pääsee sitten helkkarin hyvässä seurassa avaamaan mökille grillikauden ja vetämään taas kalorit punaselle ja mahan turvoksiin. Puuh. Mut se on elämää, ainakin siis meidän elämää. Joskus juhlitaan, syödään paljon ja herkutellaan. It´s human - vaikka viime aikoina onkin postailtu melkeen joka toisessa blogissa todistuslauseita siitä, kuinka em. toiminnot ovat turhuutta.

Ciao ciao!

PS. MULLA ON KOKO AJAN KAUHEE NÄKKÄRIN HIMO, MIKSI?!!



Tänään tuli tehtyä:
Aamu:

• salitreeni n. 30min
• crosstrainer 20min

Ilta:

• 60min juoksu matolla (n. 7,5km peruskestävyysreeniä)

Mieletön treenivideolöytö ja lisämotskua ihan tilaamatta

Jestas minkä löydön tein! Kahlasin vähän läpi Katrin Fit you too!-blogia ja bongasin ihan huikeen treenivideon huhtikuun alusta. Muutoinkin koko postaus on helkkarin osuva. Ilmaisen karkin bileet osoittautuvat liian usein minullekin vastustamattomaksi haasteeksi.. Ja haasteeksi se tulee osoittautumaan tuo treenikin.

Mainitsin eilen sporttikyssäreiden yhteydessä, että olen aiemmin seurannut ahkerasti vapaaottelua ja erityisesti UFC on ollut lähellä sydäntä. Senkin takia tuo Katrin tekemä video iski - sillä kyseessä on itsensä Randy Couturen luoma treeniohjelma!!

Katri toteaa videolla, että treeni on nopea, mutta tehokas. Siihen menee alkulämmittelyineenkin vain noin 30 minuuttia - toki jokainen tekee omalla temmollaan ja näin, mutta nopeasta ja terävästä treenistä on nyt kyse. Se sopii mulle, koska meinaan tehdä tuon setin huomenna aamulla ja jotta ehdin duuniin, mutta saan riittävän treenin aikaiseksi (seuraava punttispäivä maanantaina, kiitos mökkihöntsäilyn ja punaviineilyn - AUTS) ja voin ehkä paremmin mielin lähteä sitten viikonlopun viettoonkin...

No joo, mut idea on siis tehdä kuuden kierroksen verran seitsemää liikettä, kutakin 8 toistoa. Siis:

• 6 kierrosta
• 7 liikettä
• 8 toistoa

Ja ne liikkeet?

1. Kulmasoutu
2. Pystysoutu
3. Pystypunnerrus edestä
4. Hyvää huomenta
5. Askelkyykky (molemmille jaloille)
6. Kyykky-pystypunnerrus-yhdistelmä
7. Suorinjaloin maastaveto

Näistä pelkään, että hyydyn totaalisesti kuudennen liikkeen kohdalla, koska mun hartiat ei vaan oo mistään kotosin. En jaksa varmasti tehdä Katrin tavoin 18kg niskassani tätä treeniä, mutta ajattelin olla realisti ja lähteä liikenteeseen 10kg taakalla. Jos tuntuu, että on ihan kevyttä kauraa (no TUSKIN tuntuu!) niin siirryn 12,5kg kimppuun ja sillä mennään. Turha lähtee kukkoilemaan, kun ei nää pikkumuijan olkapäät ei pinaattia ole vielä syöneet. Kerron sitten huomenna, miten meni - mut tarkoitus olis heti ennen seiskaa iskee salille ja kohdata tää meikäläisen mittakaavassa ihan kohtalainen haaste. Wish me luck!! :)

Tsemppiä kaikille hurjasti treeniin ja huomiseen - sit se on viikonloppu, ja kuinka makeelta SE hei tuntuu??! IHANAA!



Tänään tuli tehtyä:

• Crosstrainer 20min, 4,2 km, 210 kcal
• Salitreeni 60-70min
• punnerrus + mave + dippi + mave-sarja 12kg kahvakuulilla x 8 x 3
• penkille nousu yhdellä jalalla, kuula kattoon suorille käsille, toinen jalka koukkuun eteen x 8 molemmat jalat x 3
• ojentajat penkillä 8kg kahvakuulalla x 12 x 3
• heilautus 10kg kahvakuulalla x 10 x 3
• pystysoutu 10kg kahvakuulalla x 10 x 3
• kulmasoutu 12kg kahvakuulalla x 10 x 3
• hauiskääntö 10kg tangolla x 12 x 3
• Päälle vielä Elisalta, Start living your best life-blogista pöllitty vatsalihashaaste.

Nappasin Elisalta siis haasteen ensimmäisen osan. Kaiken kaikkiaan aion ottaa haasteen treeniini mukaan pari kertaa viikossa haasteen mukaisessa järjestyksessä. Tän ykkösen tyyppisesti olen kyllä tähän mennessäkin hyvin pitkälti joka treenin yhteydessä vatsoja treenannut - mutta saanpahan nyt vaihtelua paremmin! :)



PS. Ensi viikolla ajattelin ottaa kokeiluun tämän Nanan postaaman superhoukuttelevan ja tuskallisen oloisen kahden liikkeen treenin. Muutoinkin Nanan blogi on motivaatiobooster big time!!


PPS. En ole eläinhulluudestani huolimatta hirveesti mitään eläinjuttuja tänne laittanut, mutta tää nyt sivuuttaa treenausta tavallaan.. ;) Nimittäin tämä, kuvassa demonin näköinen kissanrääpäle on ottanut omaksi hengailumestakseen juuri minun salikassini - kun taas kolli on lähes muuttanut Hiihtäjän treenikassiin.

Mun oli pakko jakaa tää kuva, koska tää näky alkaa toistua jo ihan päivittäin. Lisäksi tolla ton otuksen hengailulla mun kamojen päällä on se ikävä efekti, että jokainen astmaatikko saa kohtauksen kun astelen salille nykyään. Hups ja anteeks! :)

Viiden värin ja viiden sporttikysymyksen postaus

Eilen fiilistelin niitä herneitä, mutta tänään muistin lukeneeni joskus viiden värin nyrkkisäännöstä syömisessä. Kuulostaako hämmentävältä? Noh..

Aamiaisen värejä mansikoista ja kiweistä - valkoinen tulee rahkasta.

Kotimaiset kasvikset-verkkosivuilla kerrotaan mm. näin: "Päivittäin olisi suotavaa syödä viittä eri väriä: vihreää, sinistä/purppuraa, punaista, keltaista/oranssia ja valkoista. Voimakas vihreä väri kertoo, että kasviksessa on paljon yhteyttäviä viherhiukkasia, joissa on rautaa. Vihreissä kasviksissa on myös paljon luteiinia ja indolihappoja, joiden molempien tiedetään edistävän terveyttä. Vihreiden kasvisten tiedetään ehkäisevän syöpää ja parantavan luuston kuntoa. Tyypillisiä vihreitä kasviksia ovat salaatti- ja kaalikasvit sekä pavut ja herneet." Huikeeta, eikö totta?

Lisäksi keltainen virkistää, muuttuu A-vitamiiniksi, sininen parantaa muistia, punainen tomaatti ehkäisee joitakin sairauksia jne.. Itsellä meinaa ruokailu painottua enemmän vihreiden kasvisten puolelle, myös hedelmissä. Syön paljon salaatteja, kurkkua, papuja, herneitä ja parsakaalia, sekä omenoita, päärynöitä sekä kiwejä. Nyt kokosin illallissalaattini niin kirjavaksi, kuin vain onnistuin ja hellin itseäni myös pitkästä aikaa avocadolla. Värejä sain keltaisesta paprikasta, punaisista kirsikkatomaateista, valkoisesta parsasta sekä vihreistä basilikasta, salaatista ja siitä avocadosta.

Uhkasin eilen ottaa kopin Paulalta saamastani sporttihaasteesta, joten se tulee tässä. Sitten paneudun sen vähemmän miellyttävän rästihommani tekemiseen.

Viiden kysymyksen sportti-haaste:

1) Mitä urheilulajia seuraat eniten penkkiurheilijana?
- Seurasin vielä jokin aika sitten tosi ahkerasti vapaaottelua, mutta tällä hetkellä taidan seurata MM-tason lätkää, formuloita ja hiihtoa. Aika tämmönen junttikattaus.

2) Mitä uutta lajia haluaisit kokeilla?
- Elixialta löytyy sellainen trapetsitunti, jota olisi hauska kokeilla. Myös soutu kiehtoo.

3) Mitkä ovat viisi suosikkivenytystäsi?
- Valitettavasti en osaa nimetä kaikkia, jotka kuuluvat ehdottomasti top femmaan - osa löytyy nimittäin joogatunneilta. Alaspäin katsova koira on tietysti näin kireälle tyypille ihan must. Se tekee niin älyttömän hyvää jäykille, kireille jaloilleni ja auttaa selkäongelmiin ihan kybällä. Sitten on sellainen venytys joogatunneilta, jossa maataan vatsallaan, kädet laitetaan rinnan alta ristiin ja maataan rinnan / yläkropan painolla siinä ristiin vedettyjen käsien päällä. Kuulostaa karseelta ja siltä se tuntuukin, mutta kyllä sillä muutamat lukot sai auki! Näiden lisäksi suosikkeihin lukeutuvat pohjevenyt, about kaikki selän venyt sekä kylkivenytykset.

4) Mikä on salitreenissä heikoin ja vahvin lihasryhmäsi?
- Mulla on toispuoleinen vahvuus etenkin selässä korostuneena, eli oikea puoli on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin vasen. Se on heikkous jo itsessään, mutta hartioissa ei meinaa olla voimaa lainkaan - nyt on jo vähän paremmin, mutta todella suuressa epäsuhdassa jalkoihin. Jaloista löytyy, reisistä ja pohkeista kyllä ytyä. Lienee osittain sisäpyöräilyintohimoni ja kys. lajin ohjaajataustani ansiota.

5) Millaisia urheiluvammoja sinulla on ollut ja kuinka niistä on toivuttu?
- Selkä, polvi ja nilkat ovat kipeytyneet silloin tällöin liiallisesta rasituksesta, mutta ihan levolla ja joskus muutaman päivän kovilla kipulääkekuureilla niistä on päästy yli. Aikanaan olen kuntouttanut selän ihan big time, mutta se ei mennyt rikki urheilemalla - se korjattiin sillä :)

Kysymykseni haastetuille:

1) Koska ns. jumppakärpänen puraisi sinua?
2) Mikä on pisin aika, jonka uskoisit voivasi olla liikkumatta ilman että kuppi niin sanotusti menisi nurin?
3) Miten kehittäisit koululiikuntaa?
4) Mikä on noloin salihetkesi?
5) Mikä on ollut kaikkein parhain treenihetkesi, -saavutuksesi tai -onnistumisesi?

Mie kokeilen onneani, ja heitän haasteen parille tämän hetken lempparibloggaajalleni (no, teitä on tällä hetkellä aika monta kieltämättä) Nadjalle sekä Katrille.

Heipat!

Mikroshortsit, jumppahameet, naistenlehdet.. Ajatusvirtaa treenin lomassa.

Pieni ryhtiliike on tapahtunut. Sunnuntaina selätin selkäkivun (ha-ha, onpa hauskasti sanottu) ja kävin tosiaan juoksemassa kevään ekan ulkolenkin. Eihän sitä matkaa tullut kuin reilu 4km, mutta se riitti. Parin viikon tauon jälkeen se sai koivet hieman jumiin - tai no, se ja asfaltti. Yyyh, mitä tappohommaa matolla hyvin kestäneille kintuilleni...

Ryhtiliike kantoi myös alkaneelle viikolle ihan kivasti. Eilen aloitin aamun tunnin metsälenkillä koirien kanssa ja raahauduin kiireisen päivän päälle vielä salille, jossa päätin hieman laventaa yläkropan treeniä ja kirjaimellisesti pumppasin rautaa ihan täpinöissäni lopulta yli 1,5 tuntia. Tänä aamuna en *myöhästymispainajaisten jäljiltä lähtenyt lenkille, vaan menin aikaisemmin töihin. Töiden jälkeen löysin itseni onneksi kuitenkin salilta, jossa tuntui, etten oikein saanut tarpeeksi aikaiseksi sen 1,5 tunnin aikana, joka siellä vierähti, mutta nyt huomaan etenkin yläkropassa ja vatsassa melkoista juilimista - halleluja, meikä siis teki jotain!

Huomasin salilla myös muutaman seikan, jotka haluan nyt jakaa teille ja joista osa on ihan täyttä höpöhöpöä, eli merkityksetöntä beeässää, mutta osa on ihan asiaakin. Ottakaa kantaa, jos osuu kohdalle.

1. Mikroshortsit.
Mitä täs nyt oikeesti niinku on tapahtunut - mitä mä en oo tajunnu?! Miksi about alle 20-vuotiaista mimmeistä iso osa jumppaa shortseissa, joissa ei ole lainkaan lahkeita? Mistä tulee tarve olla niin paljaana treenatessa? Mä tavallaan luulin, että se tyyli(ttömyys) olis jääny sinne Madonnan tötterötissiliivien kaudelle. Mut ei näköjään.

2. Jumppahameet.
Ei lisättävää.

3. Naisten murhaavat katseet.
En saa näitä katseita todellakaan siitä syystä, että olisin jotenkin häikäisevässä tikissä ja upean näköinen bööna, vaan jostain syystä, mitä en itse ainakaan ymmärrä. Näitä katseita on nyt tullut vielä sellasilta daameilta, jotka kuuluvat em. häikäisevien ja upean näköisten böönien joukkoon. Muutoinkin olen seurannut ihmisiä (sillä lailla vakoillut häikäilemättömästi kanssaliikkujiani) ja huomannut, että naiset mulkoilevat toisiaan tosi pahasti treeninsä lomassa. Miksi ihmeessä?! Minä kyllä tuijotan myös, mutta toivon siitä tuijotuksesta välittyvän edes jonkin sortin ihailua. Mielettömiä naisia ja selkeesti kadehdittavaa itsekuria monilla, sen verran huikeessa kunnossa olevia kroppia siellä meidänkin salilla näkyy.

4. Juoruaminen.
Meillä on salilla sellanen pimeä aerobiselle treenille tarkoitettu huone, jossa on useita juoksumattoja, crosstrainereita ja pari pyörää. Siellä soi musiikki melko kovalla ja sen tarkoitus onkin auttaa pääsemään ns. flowhun juoksussa ja se tarjoaa paikan treenata tota puolta rauhassa. Nautin siitä suuresti, mutta tänään siellä oli jälleen sellanen parikymppinen tyttöduo, jotka juorusivat koko helvetin ajan toisilleen - huutaen musiikin päälle. Kiinnostaa aivan siis kuin kiviseinää kuunnella heidän asioitaan oman treenin ohessa, vielä korvan juuressa huudettuna. Nam.

5. Naisten lehdet.
Huhhuh - näitä ei ainakaan enää meillä näy! Oikeesti! Vaihdoin salia alkuvuodesta ja tällä uudella salilla en ole nähnyt ainuttakaan naistenlehteä pyörimässä nurkissa, saati ketään sellaisen äärellä. Aiemmin olen törmännyt niihin niin soutulaitteilla kuin juoksumatoillakin. Omituisin kohtaaminen lehden ja sitä selailevan naisen kanssa oli kyllä ihan omalla tunnillani, kun asiakas tuli vetämälleni sisäpyöräilytunnille lehden kanssa ja luki sitä koko alkulämpän ajan. Eräs kollega oli vastaavassa tilanteessa spiikannut mikkiin kuolemattoman lauseen "Hei tää ei oo mikään kirjasto!", ja se oli toiminut.

6. Personal trainerit.
Kirjo on melkoinen, mutta nyt Elixialla olen nähnyt pelkästään hyviä trainereita ja niitä on muuten paljon. Millään muulla salilla en ole nähnyt niin paljon personal trainereita töissä, kuin nyt. Se on tietysti hyvä asia ja lukuunottamatta yhtä aika masentavasti vastaan kitisevää asiakasta, olen nähnyt pt:n ohjauksessa myös todella motivoituneita asiakkaita. Se on ilo silmälle ja harmittaa, ettei itsellä ole varaa ottaa enempää ns. ammattiapua ja treenata jonkun opastuksella.

7. Minä.
Mun piti tänään mennä tekemään jalat ja kattelin vähän uudenlaisia liikkeitä. Jäädyin ihmismäärän keskellä kuitenkin ihan täysin, enkä kehdannut alkaa tehdä niitä uusia liikkeitä. En kehdannut?! Voi elämä! Yhtäkkiä olin ihan kipsissä ja aloin tehdä käsiä ja yläkroppaa. Ikään kuin en olisi voinut tehdä sitten edes niitä vanhoja ja tutumpia jalkasarjoja. Mikä ääliö minä!!!

Että semmosia mietin tänään salilla.

Törmäsin muuten niin huikeeseen blogiin, että haluan vähän hehkuttaa siitä ja sen lisäksi tänään saamastani sporttihaasteesta. Eli, nää mimmit, Emmi ja Terhi on tehneet ihan mielettömän duunin! Voi kun itsekin saisin noin selkeitä tuloksia aikaiseksi... Hyviä vinkkejä ja sopivasti motivoivaa tekstiä. I like it.

Ja se Sporttihaaste tuli toisesta uudesta lemppariblogista, Paulalta. Yritän tarrata siihen huomenna, kun pidän lepopäivän - tosin ilta kuluu yhden rästihomman teossa lähes kokonaan. Niin ja rästihommista puheenollen; sain palautettua opinnäytetyön sekä AMK-tutkinnon ohessa suorittamaani ammattitutkintoon liittyvät kaikki materiaalit. Mieletöntä! :)

Pitää vaan tarttua tuumasta toimeen, vaikka se lattealta kuulostaakin. Kaikille muillekin sikana tsemppihenkeä, etenkin niihin rästihommiin. Ne on niitä mörköjen mörköjä harteilla. Huspois. Kiitoshei.

PS. Pakasteherneitä tässä äsken popsittuani ja kesän kaikesta lumesta ja pakkasesta huolimatta lähestyessä pakko fiilistellä, että kohta niitä saa - tuoreita herneitä! NAM!

Kuvan osoite.

PPS. Taidan unohtaa sen ajatukseni nettivalmennuksesta... Good or bad?

*myöhästymispainajainen = olen kova tyttö myöhästelemään paikasta kuin paikasta ja nyt näin painajaista, että myöhästyin jälleen töistä ja sain suullisen varotuksen. Ei näin.

Mun mummi treenaa kovempaa ku minä

Arvatkaa mitä? Meikäläisen mummi päivitti just Facebookiin pyöräilleensä tämän viikon aikana yli 100km. Tämän lisäksi hän on tunnetusti viettänyt myös puolet vuorokaudesta kuntosalillaan - ja ikää on tosiaan 81-vuotias!!! Ja minä, 29-vuotias "piiloläski" itken täällä, kun ei jaksa / riitä motivaatio / huvita treenata..... VOI MORJENS!

Ajattelin nyt ihanan metsälenkin jäljiltä ja mummini jalan jäljissä konkretisoida joitakin tavoitteita, jotta pääsisin samaan motivaatioflowhun kuin aikanaan esim. Kalorilaskuria käyttäessäni. Sen käyttäjäksi en vaan enää uskalla ryhtyä, koska se tukee ennen kaikkea ongelmallista suhdettani ruokaan - ja ruokkii syömishäiriötä, mitä en kuitenkaan tahdo väkipakolla tehdä. Monelle se on varmasti ihan toimiva työkalu, mutta itselle toimii todella sairaanloisena välineenä sitä paitsi, tällä hetkellä ei työtilanne anna myöten mitään jatkuvaa syömisten kirjaamista ja taulukoiden täyttelyitä sinne tämän tästä.

Tein tällaisen taulukon ihan kuulkaa exceliin, johon yritän sitten merkkailla, miten olen asettamissani tavoitteissa onnistunut.

VKO 17	LAJI JA TAVOITE	TOTEUTUTUNUT	RUOKAILUT	PAINO	ERITYISTÄ
ma	lenkki 1h + Sali
ti	lenkki 1h + Sali
ke	lenkki 1h
to	lenkki 1h + Sali
pe	lenkki 1h + Sali
la	lenkki 1h
su	lepo

Lisäksi aion seurata tarkemmin kehittymistäni juoksemisessa, mitä en ole nyt vielä mitenkään päin seuraillut. Tähän tueksi tarvitsen kyllä ehdottomasti sen toimivan sykemittarin, koska nykyinen sekoilee urakalla. Kiitti vaan, Polar...

Ulkona on oikeasti ihan tolkuttoman lämmin ja upea kevätpäivä, enkä telkkarimaratonista ja siivoilusta huolimatta ole ollut pelkästään sisällä. Tein 6,5km metsälenkin koirien kanssa ja koska - JEEEE! - selkään ei sattunut koko lenkin aikana lainkaan, aion käydä vielä kokeilemassa kevään ekaa juoksulenkkiä ulkona. Kyl se tästä. Ei vaan saa jäädä siihen sohvalle viltin alle valittamaan.

PS. Ootteko seuranneet Rakas, sinusta on tullut Pullukka!-sarjaa?? Tää jakso sai mut todellakin itkemään, samoin kyllä ne kaksi edellistäkin, jos totta puhutaan. Mutta tän jakson päätähden, itsepäisen Mikon onnen ja helpotuksen kyyneleet lopussa aiheuttivat kyllä kylmiä väreitä miussa ihan kybällä..

Ulkopuolinen apu matkalla kohti tavoitteita - kellä kokemusta?

Miksi ihminen syö itselleen haitallista ravintoa - vaikka tiedostaa jopa sen vaikutuksen mm. motivaatioonsa liikkumisen, terveellisen elämän ja kiinteytymisen toteuttamiseksi? Miksi ihminen istuu viltin alla, isoon kylpytakkiinsa kääriytyneenä ja vatsa edellisen illan mässäilyistä yhä turvoksissa valittamassa tilanteesta, joka on täysin itseaiheutettu?

Tavallaanhan järki tietysti sanoo, että ei tässä mitään rikosta sentään tehty. Perjantaina tuli juhlittua ja juotua kaiken maailman sokeripommi-drinkkejä Helsingin yössä ja eilen jatkoin sitä konkurssia jakamalla Hiihtäjän kanssa pussillisen tortilla chipsejä ja lakuja.

Passion- ja vadelmadrinksut nautittiin ihanassa Kiilassa.

Kuvan osoite.
Kuvasta poiketen meidän annoksemme oli puoli kiloa, eli noin 225g per naama. Masentavaa.

Mutta sitten taas mieli, sydän, kaikki mikä päässä liikkuu silmien lisäksi sanoo että tässä tehtiin kyllä sellanen karhunpalvelus ja emämunaus, ettei pahemmasta väliä. Takana äärimmäinen ällöily viiden päivän mittaisella Rooman reissulla; pelkkää syömistä, kuohuvia, viiniä ja oluita - yhdistettynä hitaaseen, runsaaseen kävelyyn huonoilla kengillä. Kroppa rikki, morkkis HUGE ja piti tosiaan ottaa niskasta itteään kiinni ihan kunnolla heti palattuamme. Noh, kroppa rikki --> selkä siis lääkityksellä jälleen, juoksutreenit pannassa ja ketutus katossa. Kuluneella viikolla sain raahattua itseni salille kerran. YHDEN AINOAN KERRAN!!! Sen lisäksi en käynyt lenkilläkään kuin muistaakseni kerran, enkä tietenkään juosten, vaan kävellen sen 5,5km aamulla koirien kanssa.

Joo - olen tehnyt kouluhommia iltaisin ja eihän niiden tekeminen oikeasti onnistuisi, jos vielä viiden jälkeen lähtisin salille ja siitä sitten kotiin puurtamaan opinnäytetyön tai muiden rästihommien parissa. Siihen ei kertakaikkiaan kierrokset riittäisi. Mutta nyt olo on kyllä ihan hirveä...

Telkkarista tulee juuri Gordon Ramsayn Pannu kuumana, jossa Gordon totesi osuvasti näin:

"Terveellinen ruokavalio ei ole sprintti, vaan maraton."

Kuinka osuvasti todettu. Ja minulle tuntuu taas, että mikään malli ei toimi ja maratonini on kuin etenemistä ilman kenkiä, 20kg rinkka selässä ja silmät kiinni. Ihan yhtä sekoilua ja rämpimistä taas koko paska. Luultavasti ne pari pudotettua kiloakin ovat jo jämähtäneet keskivartaloon tässä kuluneen parin viikon aikana ja juoksukuntokin jäänyt jonnekin lentokentille kuppaamaan. Fiilis on nyt jotenkin niin kertakaikkisen paska (edelleen, lojun yökkärissä isossa kylpytakissani villaviltin alla sohvalla, sen sijaan että tekisin asialle mitään) että päästäkseni tavoitteisiini, olen harkinnut jopa tätä. Hyvällä ystävälläni, jolla on toki pudotettavaakin 20 kilon verran, liittyi superdiettaajiin muutama viikko sitten ja uskoisin hänen saaneen sitä kautta todella hyvää vertaistukea ja kannustimia lipsumisten välttämiseen. Joitain lipsumisia hänelläkin on ollut, mutta perinteisesti minulla on ollut näissä asioissa huomattavasti tiukempi itsekuri - olenhan pystynyt näihin 1-2kk herkkulakkoihini, painonpudottamisiin ja juhlakausittomiin aikoihin aiemminkin. Mutta hirveetä jojoilua tämä itsellänikin on. Mielelläni olisin tuossa oikealla, mutta todellisuudessa olen vasemmalla. Koska olen näin lyhyt, en koskaan näyttäisi noin hyvältä kuin tuossa oikealla, mutta eipähän ainakaan olis ylimääräistä ja jos saisin lihaksikkaamman kropan aikaiseksi, se vähäkin pituus näyttäisi varmasti paremmalta.

Kuvan osoite.

Sitten voidaan tietysti miettiä, että mitä mä valitan. Painoa on huonollakin ruokavaliolla ja liikkumatta kertynyt pahimmillaan korkeintaan se vajaa 47kg, mutta se on pituuteeni (153cm) nähden jo omalla kohdallani selkeästi sellainen pöhöttynyt ja turpea paino. Sitä en missään nimessä halua olla. Toinen ääripää on sitten juoksemalla ja kaloreita vahtimalla saavuttamani 42kg viime elokuussa, jolloin olin aikamoinen rimpula. Mutta mielummin se, kuin se 47kg turvonnut möykky! Ennen reissua treeni kulki, painoa oli 43,5kg ja fiilis oli niiltä osin ihan loistava. Nyt painoa on luultavasti (en ole uskaltanut hypätä vaa´alle) yli 45kg ja fiilis on ihan surkea. Joten, voisinkohan saada riittävää motskua ja tukea Jutalta?! Hitto, en todellakaan ikinä edes kuvitellut voivani harkita asiaa, mutta nyt musta tuntuu, että itseksenikään en tähän pysty. Elämässä on liikaa kaikkea muuta, että jaksaisin pitää langat käsissäni ja fokuksen kirkkaana tässäkin asiassa - vaikka tää treeni ja nää tavoitteet määrää yleisfiiliksen tason tiukimmin kuin mikään muu osa-alue elämässä viime aikoina. En mä jaksa olla kiva kotonakaan, saati reipas duunissa, kun tunnen itseni mössöksi.

Mut onks se luovuttamista? Jos ei pysty itsekseen?

Ja mihin jengiin mun pitäs liittyä?

Superdietti-porukasta löytyy alle 10kg laihdutustarpeessa olevien ryhmä, mutta onks se hiukka jo kusetusta liittyä siihen, koska pudotettavaa ei periaatteessa ole kuin omasta mielestäni - kaikki taulukot ja ohjeistuksethan tukee sitä illusiota, että olen ihan normaalipainoinen ja hyvässä kunnossa siltä osin.

Lite kuulostaa ehkä realistisimmalta. Sieltäkin löytyy porukka, jossa pudotettavaa painoa löytyy väh. 5kg, mutta myös jengi, jonka tavoitteena on kiinteytyä ja kasvattaa lihasta. Seuraava valmennus alkaa - huomenna. Noniin.

Bikini Challenge kuulostaa houkuttelevimmalta, mutta se on alkanut jo viikko sitten. Seuraavaa ilmoittautumisaikaa ei ole edes ilmoitettu. Liekö sitten, ettei toista ole tulossakaan ennen kesää..?

Tässä nyt pureskeltavaa itselleni ja ryhdistäytymisen paikka. Mun täytyy lopettaa tää lorviminen, nyt heti, koska pääkoppa ei selkeesti kestä edes viikon taukoja ja noi herkuttelut mä vielä jotenkin kuitenkin kestän soimaamatta itseäni näin valtavasti, jos alla on treeniä. Nyt sitä ei ollut. Pelkkää löysäilyä (vaikka aikaansaanut olo toki kouluhommien osalta onkin).

Onko jollain omakohtaisia kokemuksia ulkopuolisesta avusta tavoitteiden saavuttamiseksi? Entä tästä hetkestä - kun tajuaa, ettei vaan itsekseen pysty? Mitä sitten tapahtui?

Muutama motivaatiokuva vielä loppuun, ennen kuin alan siivota ja kerätä itteeni lähteäkseni edes ulos ja lenkille. Iltapäivä ja ilta on pakon sanelemana valitettavasti pyhitetty sille opinnäytetyölle.

Edit. No, nyt sitten keskusteltuani kaverin kanssa aiheesta, oli hänen mielipiteensä tuosta nettivalmennuksesta se, ettei siitä valmennuksen keskustelupalstasta ole ainakaan superdiettaajien puolella juurikaan apua. Eli se siitä vertaistuesta... Tosin ehkä siellä Liten puolella on eri meininki... Emt. Vai olisiko viisaampaa sijoittaa vähätkin rahansa muutamaan PT-tapaamiseen..?



Opinnäytetyö, tuo kuristava boa kurkkuni ympärillä.

Meikäläisen opinnäytetyö on ollut melkoinen ikuisuusprojekti monestakin syystä. Olen ensinnäkin ollut työelämässä täyspäiväisesti jo pidemmän aikaa, joten opparihommat eivät ole juurikaan edenneet.. Moni voi varmasti samaistu tunteeseen, joka minulla on asian tiimoilta ollut jo pidemmän aikaa päällä: AHDISTAA!

No, nyt on tällä viikolla ollut treenailusta breikkiä (tosi kivasti Rooman reissun jäljiltä, vaikka just nyt pitäs oikeesti tehdäkin jotain, että ne herkuttelut siellä katoaisivat kropasta asap) sillä olen priorisoinut sen ahdistuksen aiheuttavan projektin korkeimmalle sijalle To Do-listallani. Tartuttuani härkää sarvista, sain vihdoinkin lähetettyä opparini melko valmiin version arvioitavaksi ja sovittua ajan sen esittelylle. Vielä pitäisi tiivistelmä tehdä vieraalla kielellä ja korjata mahdolliset kielelliset virheet, joita joku pilkunviilaaja sieltä vielä arviointikierroksella löytää.

Ja kuinka ollakaan, sain juuri tätä kirjoittaessani palautteen ja kolme aika isoa korjausehdotusta. Tai ei ne nyt isoja ole, mutta lisää lukemista ja kirjoittamista. Ai scheisse!!!! Luulin että enää se tiivistelmä ja avot, pitäkää tunkkinne. Fiilis on tää:

Kuvan osoite.

 

 

Ja sitten taas toisaalta tää:

 

 

 

 

Joo. Tänään käyn äkkiä vetämässä hirveen hikitreenin ja sit näissä tunnelmissa ja näistä palautteista lisäsyytä saaneena lähden siis niin humpalle kaverin kanssa, että ihan sama mitä sanoo kalorit ja mitä sanoo perberit. Sushia ja kaupungin halvimpien sangriakannujen metsästystä. Kiitoshei.

 

Niin ja jos jollain on kokemuksia opinnäytetyöprosessihajoilusta ja ahdistuksista - please feel free to share it.

 

Kuvan osoite.

Mulla on nää jalat, henki ja elämä.

Sain juuri yhden kouluhomman tehtyä ja valmistumiseni on jälleen lähempänä, kuin eilen. Tai lähempänä, kuin aamulla. Suoritan kahta eri tutkintoa tässä kokopäiväisen työn ohessa ja meinaa pää räjähtää. SE mua on tänäänkin vetänyt maihin. Se, etten saa mitään aikaiseksi kun kaikkea on vain yksinkertaisesti aivan liikaa.

Kitisin pari tuntia sitten, etten jaksa lähteä salille. Jäin töihin tekemään kouluhommiani ja sain sillä välin aiempaan postaukseeni vastauksen Paulalta. Siinä sanottiin mm. näin:

Oikeasti, me voimme urheilla ja juosta - vapaasti ja turvallisesti. Juostessa voi purkaa ahdistusta, surua, kiukkua, turhautumista ja käsitellä muita negatiivisia tunteita. Toki juostessa voi myös nauttia ja iloita ja miettiä kivoja juttuja. Seuraavan kerran siis juostessa mieti kuinka etuoikeutettu olet, kun pystyt vielä juoksemaan.

Niin. Mä lähden nyt sitten kuitenkin vielä salille. En tee sitä koskaan näin myöhään, mutta mun jalat, kädet, kroppa - ne toimii. Mä olin vain laiska ja ahdistunut, mutta korjataan se nyt.

Tää kun soi, ei voi kuin olla terästä, titaania, kultaa. Kyl se tästä.

 

 

Edit:
I did it - menin vielä treenaamaan, vaikka pakko myöntää - tuskaa se oli, viikon mässäilyjen ja proseccojen jälkeen.. Ja koska rikoin vähän selkääni reissussa, ei juokseminen onnistu just nyt.

Tänään tuli siis tehtyä:

• Crosstrainer 20min / yli 4km / 200kcal
• Sali 30min askelkyykky / kyykky / punnerrus+mave+dippi+mave-sarja kahvakuulien kanssa / vatsat

Motivaatio et nyt oikeesti hylkää mua!!!!

Tää auttaa, auttaahan. Bum bum, ihan just meen salille. Nostan rautaa, joka on kevyttä ja sitä on paljon - kuten Rahkamuija sanois..

 

 

Tässä pitäis olla kaksi videota.. Hmm. Näkyy, ei näy..?

Blogihaaste vastaanotettu

Sain Sirpalta TänäVuonna-blogista ensimmäisen blogihaasteeni!

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.


Säännöt ovat tässä:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 random faktaa minusta:

1. Asun metsän ja peltojen keskellä oman kaivon varassa, mutta en osaa esimerkiksi käyttää lämminvesivaraajaa tai takkaa.
2. Inhosin vielä 2 vuotta sitten kissoja, mutta nyt minulla on niitä periaatteessa 3.
3. Jaloistani näkee yleensä, kuinka paljon olen "hölläillyt" oltuani viihteellä - mustelmien määrä on vakio.
4. En pidä juoksemisesta muiden nähden, vaan hoidan sisätiloissa tapahtuvan juoksutreenini mieluiten kuntosalimme "pimeässä treenihuoneessa".
5. Jos saisin valita, en treenaisi lainkaan muiden nähden. En vain pidä siitä.
6. Cashew-pähkinät. Ei lisättävää. <3
7. Olen työskennellyt mm. koiratrimmaajana ja myynyt lihaa ja kalaa isossa marketissa.
8. Aloitan joululaulujen kuuntelun yleensä viimeistään lokakuussa.
9. Tykkään nuuskia koiriemme popcornin hajuisia tassuja.
10. Kun olen allapäin, saatan ajaa töistä kotiin reittiä, jonka varrella sijaitsee unelmieni hääjuhlapaikka. I know, säälittävää.
11. Lempielokuviani ovat vuosien varrella olleet mm. Tanssii susien kanssa, Notting Hill sekä uusimpana Koskemattomat. Myös The girl with the dragon tattoo teki minuun suuren vaikutuksen, vaikka siinä onkin kohtauksia, joita en yksinkertaisesti pystynyt katsomaan ja sen loppukin oli kaikkea muuta kuin mieluinen.

Saadut kysymykset:

1. Mitä löytyi aamulla lautaselta?

Luonnonjugurttia, kokonainen appelsiini pilkottuna joukkoon. Vierellä keitetty kananmuna, kahvia ja iso lasi vettä + vitamiinit.

 

2. Löydät kadulta 20€, mitä teet?

En ole mikään pyhimys. Pidän rahan hyvin suurella todennäköisyydellä itse..

 

3. Viimeisin onnellisuuden hetki?

Suuren suuri onnellisuuden hetki koitti äskeisellä Rooman reissulla, kun kolme päivää käveltyämme ympäri nähtävyyksiä ja kaupunkia, lähdimme junalla Roomasta Välimeren rantaa kohti - ja kun sain kaupunkikävelystä kipeät, paljaat jalat sametinpehmeään kuumaan hiekkaan ja sen jälkeen vaahtoavaan mereen.. Ja aurinko paistoi, lapset ja koirat leikkivät ympärilläni. Kaikki stressi ja murheet olivat hetken aikaa poissa! Se oli itkun arvoinen onnen hetki.

 

4. Luomua vai ei?

Teen suurimman osan ostopäätöksistäni esim. vihanneshyllyllä hinnan, ulkonäön ja maun perusteella - suosin terveellistä ja hyvää ruokaa, mutta en useinkaan raaski maksaa Luomusta.

 

5. Jos saisit valita, kesäloma kokonaan mökillä vai ulkomailla?

Jos saisin koirat ja kissat mukaan, niin kokonaan ulkomailla luultavasti. Jos jompi kumpi olisi valittava.

 

6. Mainitse jokin tavara, mitä olet säilyttänyt aivan liian kauan ja miksi?

Avomieheni mielestä vanhat koulukirjat ovat tällaisia. Minä leikin ajatuksella, että lapsemme voivat puuhastella niiden parissa vielä joskus...

 

7. Aamu- vai iltavirkku?

Molempia.

 

8. Lottoatko?

Joskus kyllä. Voitin kerran ilmaispyöräytyksellä netin hedelmäpelissä melkein 500 euroa..

 

9.Viimeisin tv-sarja, johon koukutuit?

No tietty kaikki MasterChefit sun muut, mutta ehkä yksittäinen - ei monen tuotantokauden vakkariseuraaminen - sarjauutuus on kyllä Holmes. Tykkään sikana.

 

10. Ostatko mitään sovittamatta?

Ostan, usein. Vihaan sovittamista ja shoppailua, joka vaatii sovittamista. Ei mulle oikein mikään ikinä edes sovikaan.

 

11. Festareille ensi kesänä, vai mieluummin kotona?

Molempia - mutta tähän mennessä olen käynyt festareilla vain kahdesti; kerran Tuskassa joskus 2000-luvun alkupuolella ja kerran Raumanmeren Juhannuksessa 2007. Nyt, ennen kuin ehtii tulla 30v täyteen, pitää käydä vielä kertaalleen jossain ja se jossain on IlosaariRock! (Ihana ihana Sigur Rós, Michael Monroe, Finntroll, Stella, Pää Kii, Karri Koira & Ruudolf, Nightwish...)

11 kysymystäni seuraaville:

1. Miten päädyit pitämään aloittamaan blogin kirjoittamisen?
2. Mikä sinusta piti tulla isona?
3. Keräilitkö lapsena jotain ja jos, niin mitä?
4. Jos pitäisi valita, antaisitko äitisi sisustaa kotisi vai isäsi vaatettaa sinut?
5. Liikutko mieluiten aamulla vai pureeko jumppakärpänen sinua illalla?
6. Osaatko olla armollinen itseäsi kohtaan vai vaaditko virheettömyyttä?
7. Lenkkikaverilla vai ilman?
8. Mikä musiikki motivoi treenaamaan parhaiten?
9. Mikä on turhin urheiluun, liikkumiseen tai treeniin liittyvä vaatteesi / tarvikkeesi?
10. Mitä ilman et pystyisi treenaamaan?
11. Oletko osallistunut mihinkään liikuntatapahtumaan elämäsi aikana?

Mie en ehi ettiä enkä löydä varmaan ettimälläkään nyt yhtätoista alle 200 lukijan blogia, enkä näistäkään ole varma mutta kuvittelisin näin, että ovat vielä ns. uusia kirjoittajia... Miten noita alle 200 lukijan blogeja edes pystyy etsimään - mistään?! Hä?

Haastan kuitenkin teidät:
mrspossible
FIT - Fairly Intensive Training
Be the fit girl you want to be
Candy on the run

PS. Lomamässäilyistä en oppinut mitään, äsken vedin pasteijaa sun muuta paskaa huiviini palaverissa ja nyt olo on ihan hirveä. Salille ei meinaa jaksaa lähteä, ei sitten millään. Ei hitto mikä turta, väsynyt, onneton olo!!!!!

PPS. Sopivia haastettavia etsiessäni törmäsin ekaa kertaa tähän blogiin ja voi VITSI, mitä terveellisiä herkkuruokia. Ihana ihana ihana Keittiökameleontti! Siltikään ei motivaatio nyt helli. Väsyttää aivan liikaa. Voi motsku, missä olet....Viikon tauko treenissä kiitos Rooman. Pitäs mennä, todellakin. Pitäspitäspitäs...

 

Sen huomaa koomasta, kun kirjoittaa matkakertomusta Roomasta.

Jep - tähän on menny melkein koko päivä. Tai töiden jälkeen aloin tätä tehdä ja nyt se olis minun matkakertomukseni Roomasta valmis.

Sinne jäi siis Rooma ja heikoimpia hirvittävä mässäily, proseccon lipittely ja tolkuton kävely ympäriinsä (tosi huonoilla jalkineilla, toim.huom.) milloin minkäkin nähtävyyden tai kaupan perässä. Tässä jotain huomioitani tästä historiallisesta jättikaupungista.

Ruoka

Ruokapuoli oli, kuten matkaoppaat ja netin matkailusivustot olivat varoitelleet, kaiken kirjavaa. Saimme osamme pakasteruoista, joista veloitettiin paremmankin ravintolan hinnaston mukaiset hinnat ja jotka tuotiin kirkkain silmin eteemme - joskus töykeästi ja joskus vähemmän töykeästi palvellen. Ensimmäinen lounaamme oli tällainen, hieman sekavan asiakaspalveluelämyksen siivittämä pakastepastasetti Lepaton alueella. "Pasta with fish" piti sisällään noin 4 kpl pakastekatkarapuja. Muun pöytäseurueen pakastelasagnet olivat keskeltä vielä kylmiä, mutta olimme kävelleet jo noin 7km ja nälkä alkoi painaa - kellokin kun läheni iltapäivää ja paukkui siestan puolelle.

Pasta with fish = muutama pakastekatka messissä. No, lähti se nälkä näinkin.

Elämäni ensimmäinen Prosecco. Rakkautta ensihörpyllä.

Täysin päinvastaisiakin kokemuksia kyllä löytyi, muttei ainuttakaan aivan keskusta-alueelta. Seuraavassa pieni kuvaputki parhaimmista ruokailuhetkistämme.



Hotellimme kanssa samassa korttelissa Pariolissa sijaitsi tämä minulle erityisen mieluinen ravintola, jolla oli selvästikin myös sormensa pelissä alueen kakkutoiminnassa... <3

Pastaa, äyriäisiä, pizzaa, tuoreita tomaatteja, mozzarellaa, kiviuunileipää...

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että ruokailu kannattaa jättää täysin keskusta-alueen ulkopuolelle, Trastevereen, Villa Borgheseen, Parioliin (jos siellä suunnalla asuu) jne - mahd. kauas nähtävyyksistä ja veemäisistä tarjoilijoista. Parhaista parhain ateria tarjoiltiin meille niinkin kaukana keskustasta, kuin rannikolla noin 40 minuutin matkan päästä aivan ytimestä.

Kahvilat ja kuppilat

Näitä tuli harrastettua. Keskusta-alueella kaikki oli ylihinnoiteltua, mutta tästä ei tietenkään kannattanut järkyttyä. Se oli tiedossa. Lähtöpäivänä koimme omituisimman kahvilahetkemme, kun menimme terassille istumaan ja tilasimme sinne kahvilan seinässä olleen mainoksen houkuttelemina kahvin & "pullan" hintaan 1,70 euroa / nenä. Pian tarjoilija toikin hyvän näköiset kahvit eteemme, sekä yhden pullan. Kysyin kahden puuttuvan pullan perään, mikä sai tarjoilijattaren kuupan aivan totaalisen jumiin - alkoi hillitön käsien heiluttelu, huutaminen ja kiukuttelu. Mikäli ymmärsin oikein, hän ei halunnut antaa loppuja leivonnaisiaan meille. Ihmettelin hieman (englanniksi), kovin varovaisesti kuitenkin, sillä tilasimme kolme tarjousannosta ja hän tämän tilauksen vielä otti vastaankin, mutta huuto vain jatkui. Hetken kuluttua hän palasi, edelleen kiukkuisena, ja paiskasi toisen - tällä kertaa eri sorttia olevan - pullan pöytämme ja levitteli varmuuden vuoksi vielä käsiään ja meuhkaten jotain italiaksi. Tämän jälkeen tarjoilijamme vaihtui ja kieltämättä, meille jäi hieman hämmentynyt olo koko jutusta... :)

Lido di Ostiassa meitä oli siis onnistanut jo ruoan osalta ja lottovoittotyyppisen lounaan jälkeen nautiskelimme vielä ihanan paikallisen patisserien antimista hyvän tovin. Alla kuvia sieltä, mutta myös muista vastaamme tulleista herkkupaikoista.

Trasteveressa nautiskelimme mm. edullisen mojito-kannullisen, mutta myös muita "nestemäisiä herkkuja". Ennakkoluulottomasti jo alkumatkasta kokeilemani prosecco osoittautui uudeksi suosikkijuomakseni, enkä malttaisi odottaa, että pääsen maistattamaan sitä parhailla ystävilläni kuukauden kuluttua järjestämässäni tyttöjen illassa. En pidä monistakaan kuohuviineistä ja valkkaria inhoan, mutta prosecco maistui erinomaisesti! ;)

Huomaa seinällä kyltti "WE ARE AGAINST WAR AND TOURIST MENU" - sekä rakastunut, ihana
pariskunta etualalla. :) Trastevere, ti amo!

Yökerhoissa emme nyt sitten kuitenkaan käyneet, joten niistä en osaa sanoa mitään omakohtaisesti. Eräs lukija oli kommentoinut yhtä Rooma-postaustani kuitenkin näin:

Illalla ulos suunnatessa yökerhoalue löytyy Testacciosta ihan Trasteveren läheltä. Useita eri clubeja! Ainakin AKAB oli joka kerta hyvä.
Eli siitä voinee ottaa vinkkiä itselleen, jos yöelämään paikan päällä mielii päästä. Kommentin jättäjä on kuulemma asunut Roomassa ja osasi suositella myös ruokapaikkoja Trasteveren alueella. :)

Ostokset

Rooma oli oman kokemukseni mukaan sellaisten shoppailijoiden paratiisi, jotka pystyvät ja haluavat ostaa kalliita merkkivaatteita ja -asusteita. Minä kun en mikään rikas pirulainen sinänsä ole, enkä edes haluaisi pukeutua välttämättä Pradaan, Gucciin tai muihin vastaaviin, oli suositellulta pääkadulta vaikea löytää mitään a) sopivaa putiikkia tai b) mitä Suomessakin ei olisi. Hinnat siellä eivät olleet juurikaan edullisempia ja esim. Sisleyn vaatteet tuntuivat olevan jopa kalliimpia?? Joitakin löytöjä tein ja lisää kauppojan löytyi myöhemmin mm. Terministä, päärautatieaseman alakerrasta ja varsinaisesta asemakerroksesta. Siellä kaivelemaan jäi eräs liike, jossa en ehtinyt käydä ja jonka näin vasta lentokentälle menevään junaan noustessani: COIN - onks kukaan käyny? Millanen on tarjonta?

Iloinen ylläri oli löytää muuten Malagassa tutuksi tullut meikkiputiikki Kiko juurikin tuolta Terministä, "maan alta" rautatieasemalta. Viime kesänä ostimme parin parhaan ystäväni kanssa sieltä vaikka mitä, mutta lempparituote oli ehdottomasti ihana ja aika posh, vaalea, sopivan helmiäinen huulipuna. Kaveriltani tuo puna on jo kadonnut ja sitä ollaan kovasti murehdittu, etenkin kun omakin puikkoni oli pitkään kateissa. Nyt sain ostettua hänelle uuden tilalle yllätykseksi, minkä toivon piristävän häntä kovasti, kun ensi perjantaina pääsen sen ulos lähtiessämme hänelle antamaan. Ostin myös muutamia kynsilakkoja tuliaisiksi eläinlaumaamme koti-Suomessa hoitaneille tytöille sekä itsellenikin kevätvärin. SYÖTÄVÄ, vai mitä tykkäätte?!

Nähtävyydet, liikkuminen ja kaupunginosat

No, nähtävyydet. Kaikki tietävät, että niitä siellä riittää ja joka nurkan on takana jotain uutta. Minä huomasin kyllä olevani jotain muuta, kuin nähtävyysihminen moisessa hullun kaaottisessa miljoonakaupungissa, jossa meitä turisteja riitti ihan liiankin kanssa. Mutta kyllä mekin niitä nähtävyyksiä käytiin - jo yli 45 kävellystä kilometristä päätellenkin - muutamia katsomassa.. Tässä joitakin.

Siinähän niitä on, ihan ite nähtynä. Mm. Pantheon, Colosseum ja Trevin suihkulähde.

Roomasta voin lämpimästi suositella asuinalueeksi Pariolia, jolla me asuimme ja josta on matkaa esim. Espanjalaisille portaille noin 3km. Julkinen liikenne pelasi sieltä meiltäkin päin kuitenkin moitteettomasti myös sunnuntaisin, eli etäisyys ei ole mikään este. Vain yhden pysäkin päässä hotellistamme alkoi myös ostoskatu, Via del Corso. Meidän juna- ja bussiasemamme oli siis Euclide, mutta noihin ostoksiin pääsi käsiksi jäämällä pois Flaminiossa. Rooman metro- ja junakartta saattaa näyttää sekavalta, mutta jos joku väittää ettei julkinen liikenne siellä toimi, älkää uskoko. Se toimii todella hyvin!

Taksien suhteen pitää Roomassa olla tarkkana. Meille tarjottiin Terminiin saavuttuamme kiinteän hintaisia taksikyytejä Parioliin; ensimmäinen oli 38eur ja seuraava 34eur. Pian kuitenkin rehellisempi taksikuski bongasi meidät sekoilemasta matkalaukkuinemme tien poskesta ja kertoi, ettei kyytiä tule ottaa ilman mittarin raksutusta ja paljasti, että matkamme hinnaksi tulisi oikeasti alle 15 euroa. Ruuhkaisenakin aikana noin 4-5km automatka (kävellenhän tuo matka on lyhyempi, kiitos puistojen jne!!) maksoi 10,50 euroa.

Bussiliput maksoivat yhteen suuntaan 1,50eur, ja sillä sai matkustaa 100 minuuttia. Koko päivän lipusta sai maksaa 6 euroa, mikä sekään ei juuri päätä huimaa. Pääkaupunkiseudulla seutulippu kun kustantaa jo sen 4,50 euroa - per suunta!

Kannattaa heittäytyä julkisen liikenteen kyytiin, sillä siten tuli nähtyä kaikenlaisia muitakin kolkkia kuin vain niitä nähtävyyksiä ja taas lisää nähtävyyksiä.... :) Myös paikallisten tuijottaminen näiden omissa kulkuneuvoissaan oli ihanaa - ilman valtavia turistilaumoja. Tykkään katsella ihmisiä, enkä vähiten italialaisia, sillä sitä kauniimpaa kansaa tuskin onkaan.


---

Tässä nyt jo jonkinlaista stooria reissusta. Ihaninta mielestäni Roomassa olivat Trasteveren koko alue, reissu rannikolle ja ihmiset, ruoka sekä ilmapiiri näissä molemmissa, sekä kiireettömyys keskusta-alueen ulkopuolella. Keskusta-alueella kuten sen ulkopuolellakin tällaiselle eläinhölmölle viehättävä huomio oli paikallisten tapa ottaa koira kaikkialle mukaan; naiset eivät olleet koirineen lenkillä, vaan käsilaukun kanssa menossa johonkin - koiransa kanssa. Hektisestä ja aivan liian täyteen turisteja ahdetusta kaupungin keskustasta en itse saanut rentouttavaa ja lomamaista fiilistä, mutta onneksi oli nuo muut alueet - niissä oli jotain erityisen voimauttavaa!!!

Käytännössä me käytimme siis kävelyyn ja paikkojen ihmettelyyn ne ensimmäiset kolme päivää. Tai kolmantena päivänä shoppailimme ja katsoimme enää vähäisesti nähtävyyksiä, sekä keskityimme punaviiniin illemmalla syntymäpäiväni johdosta. Neljäs päivä menikin rannikolla, mutta koska aiemmin mainitsin sen olleen elämäni paras päivä, kirjoitan siitä aivan oman juttunsa. Tässä alla kuitenkin maistiainen. :)

Paikallisia lapsia - hypin ihan samalla tavalla itsekin. Ilosta, onnesta,
elämisen sietämättömästä keveydestä juuri sillä hetkellä.

PS. Jos et ole vielä lukenut blogikansaa hurmannutta "Yhden miehen synnytys"-tekstiä, tee se nyt!