Ei mennyt kesä kuin olin kaavaillut.
Ei siitä sen enempää tässä. Blogini on muuttanut ja samalla olen uuden alun äärellä. Pakko saada palautettua joku roti elämään.
Jos jotain hyvää, niin täysin perseilyksi sporttailun osalta mennyt kesäloma teki muulle elämälle hyvää. Ehkä löydän kultaisen keskitien, niin että mieli, kroppa, parisuhde ja työ skulaavat.
Blogini asuu nyt siis täällä. Tervetuloa!
Terkuin,
Mintttu
maanantai 29. heinäkuuta 2013
torstai 20. kesäkuuta 2013
Kahvakuulakaravaanarit kesälomalla, osa 1 "Tässä käytetty dippinne, olkaa hyvä!"
Juhannusta kohti ja samalla lomalle pakenee parhaillaan asuntoauto täynnä olutta, siideriä ja urheiluvälineitä. Melko ristiriitaista, myönnetään. Ei mennä yksityiskohtiin tai aleta rypemään selittelyiden suossa.
Sen sijaan haluan jakaa teille kokemuksemme eräässä burgerimestassa pohjoiseen vievän matkamme varrella.. Tämä tarina on tosi ja puoltaa vahvasti pikaruokabisneksen boikotoimista. Ja paljastaa käsistä lähteneen porsasteluni laajuuden, sillä ei, tähän tarinaan ei sisälly sanoja kuten terveellinen, ravitseva, raiks tai salaatti...
Tilattuamme ateriamme ja odotettuamme niitä varsin vähän aikaa, tuli tarjoilija ja toi minulle annokseni sekä dipin, jonka käsi sydämellä uskoin ja ahneuksissani toivoin kuuluvan annokseeni. Dippailimme molemmat ranuja siihen, kun tarjoilija tuli palvelemaan takanamme olevaa pöytäseuruetta, mukanaan sama annos kuin minulla, mutta ilman dippiä. Tarjoilija kurkkasi pöytäämme ja kysyi, olinko tilannut dipin. Kerroin, että en ja että ihmettelinkin vähän. Seuraavaksi tapahtumat etenivät niin nopeasti, etten osannut edes viheltää välissä.
Tarjoilija nimittäin otti dipin tarjottimeltani ja antoi sen naapuripöytään, saatesanoin "Se oli vaan väärällä tarjottimella".
Totaalinen jäätyminen. Naapuripöydässä alettiin heti syödä omia ranuja dipin - KÄYTETYN DIPIN - kera ja tarjoilija poistui paikalta. Eihän noin voi toimia?! Asiakkaalle olis pitänyt tuoda keittiöstä ihan uusi dippi, riippumatta siitä, oltiinko me korkattu se alkuperäinen kastike vai ei,tai näkikö tarjoilija meidän tehneen sen vai ei. Järkyttävää. Ja samalla niin länsimaalaista olla näin "shokissa"... Mut kuitenki!!! :-/
Edempänä mainitsin myös urheiluvälineet. Meillä on oikeesti kolmen kokosta kahvakuulaa, jumppamatto ja polkupyörät messissä. Lisäksi asuntoautoon on ahdettu kasa treenivaatteita ja kaikki mahdolliset ulkoiluvarusteet. Kunhan tästä juhannuksesta toinnutaan, tätä lomaa ei käytetä pelkästään lorvimiseen! Vaikka on miulla tuolla kasa pokkareita ja naistenlehtiäkin, koska tarvitsen sitä paikallaan olemista nyt todella kovasti, kuluneen kevään oltua duunin puolesta niin rankka.
Ja sitä paitsi. Elokuun 5. päivä alkaa sitten se 10 viikon itsekuritesti, eli dietti. Sit ei lueskella pokkareita eikä juoda siideriä!!!
Ihanaa juhannusta kaikille!
M
Sen sijaan haluan jakaa teille kokemuksemme eräässä burgerimestassa pohjoiseen vievän matkamme varrella.. Tämä tarina on tosi ja puoltaa vahvasti pikaruokabisneksen boikotoimista. Ja paljastaa käsistä lähteneen porsasteluni laajuuden, sillä ei, tähän tarinaan ei sisälly sanoja kuten terveellinen, ravitseva, raiks tai salaatti...
Tilattuamme ateriamme ja odotettuamme niitä varsin vähän aikaa, tuli tarjoilija ja toi minulle annokseni sekä dipin, jonka käsi sydämellä uskoin ja ahneuksissani toivoin kuuluvan annokseeni. Dippailimme molemmat ranuja siihen, kun tarjoilija tuli palvelemaan takanamme olevaa pöytäseuruetta, mukanaan sama annos kuin minulla, mutta ilman dippiä. Tarjoilija kurkkasi pöytäämme ja kysyi, olinko tilannut dipin. Kerroin, että en ja että ihmettelinkin vähän. Seuraavaksi tapahtumat etenivät niin nopeasti, etten osannut edes viheltää välissä.
Tarjoilija nimittäin otti dipin tarjottimeltani ja antoi sen naapuripöytään, saatesanoin "Se oli vaan väärällä tarjottimella".
Totaalinen jäätyminen. Naapuripöydässä alettiin heti syödä omia ranuja dipin - KÄYTETYN DIPIN - kera ja tarjoilija poistui paikalta. Eihän noin voi toimia?! Asiakkaalle olis pitänyt tuoda keittiöstä ihan uusi dippi, riippumatta siitä, oltiinko me korkattu se alkuperäinen kastike vai ei,tai näkikö tarjoilija meidän tehneen sen vai ei. Järkyttävää. Ja samalla niin länsimaalaista olla näin "shokissa"... Mut kuitenki!!! :-/
Edempänä mainitsin myös urheiluvälineet. Meillä on oikeesti kolmen kokosta kahvakuulaa, jumppamatto ja polkupyörät messissä. Lisäksi asuntoautoon on ahdettu kasa treenivaatteita ja kaikki mahdolliset ulkoiluvarusteet. Kunhan tästä juhannuksesta toinnutaan, tätä lomaa ei käytetä pelkästään lorvimiseen! Vaikka on miulla tuolla kasa pokkareita ja naistenlehtiäkin, koska tarvitsen sitä paikallaan olemista nyt todella kovasti, kuluneen kevään oltua duunin puolesta niin rankka.
Ja sitä paitsi. Elokuun 5. päivä alkaa sitten se 10 viikon itsekuritesti, eli dietti. Sit ei lueskella pokkareita eikä juoda siideriä!!!
Ihanaa juhannusta kaikille!
M
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Mä haastan SUT! Nyt oikeesti tehään se!!
Edelliseen blogimerkintääni kävi kommentoimassa ihana, ennenkin mainitsemani Sirpa, jonka blogia ja kuulumisia tykkään käydä kurkkimassa. Me emme tunne niin kutsutussa oikeassa elämässä ja blogosfäärissäkin vasta hyvin random-tasolla. Olen kuitenkin huomannut, että meissä on hirvittävästi samaa ja niinpä heittämäni haaste osui ja lähes upposi, kuten arvelinkin. No okei, Sirpa harkitsee.. Muuuutta, kyllä se sieltä lähtee mukaan vielä. ;)
Samalla haluaisin haastaa myös SUT. Ala säkin dietille, joka muuttaa tottakai toivottavasti KAIKEN. Tämä nimenomainen Fitfarmin dietti edellyttää, että omaat treenitaustan ja ylipainoa ei juurikaan ole taakkana - tai sitten, jos edellä mainitut ehdot eivät ehkä täyty, voit lähteä haasteeseen just as u are. Rinnalla. 10 viikkoa.
Can we do it?!
Fitfarmin Bikini Challenge alkaa 5.8. ja kestää tosiaan sen 10 vkoa.
Samalla haluaisin haastaa myös SUT. Ala säkin dietille, joka muuttaa tottakai toivottavasti KAIKEN. Tämä nimenomainen Fitfarmin dietti edellyttää, että omaat treenitaustan ja ylipainoa ei juurikaan ole taakkana - tai sitten, jos edellä mainitut ehdot eivät ehkä täyty, voit lähteä haasteeseen just as u are. Rinnalla. 10 viikkoa.
Can we do it?!
OH YES, WE CAN!!!!!
Fitfarmin Bikini Challenge alkaa 5.8. ja kestää tosiaan sen 10 vkoa.
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Henkinen valmistautuminen diettiin
Jos löysit blogiini toiveissa päästä seuraamaan jonkun fitnesskissan diettailua ja matkaa kohti kisoja - kannattaa samoin tein vaihtaa blogia.
Minä olen nimittäin ihan tavis, en mikään kissa, en mikään hottis enkä millään muotoa erityinen. Pienikokoinen, hoikka ja onnettomalla itsekurilla varustettu, ihan tavallinen vajaa 30-vuotias eteläsuomalainen nainen. That´s me!
Musta ei todellakaan olisi Emmin ja Terhin kaltaiseen hypersuorittamiseen tällä saralla, koska rakastan ruokaa ja herkkuja niin paljon, vaikka samalla suhteeni syömiseen onkin ihan pielessä. Olen myös ajoittain laiska. Tai tavallaan haalin itselleni liikaa tekemistä, liikaa haasteita ja suoritan aivan liikaa kaikessa, että kun väsyn niin väsyn aina useammaksi viikoksi kerrallaan. En osaa tehdä mitään kohtuudella - ja SE on koko tekemiseni ja elämiseni ydin.
VOI ELÄMÄ. Mä tajusin sen vasta nyt. Niin se on. Se on se ongelma!!!
No joo, mun ei pitänyt kirjottaa mitään tällasta henkinen herääminen jaadijaata, vaan fiilistellä ja ahdistua elokuussa alkavaa diettiä. Olen nyt päättänyt, että haluan - ainakin tällä hetkellä - tosi tosi kovasti liittyä Fitfarmin valmennukseen. Sitä olen blogissanikin nyt pariin otteeseen tuumaillut, mutta nyt tuntuu, että se on se juttu, minkä tarviin tavoitellessani kivempaa kroppaa ja parempaa oloa.
Mutta se mikä siinä ahdistaa, on se dietin pituus ja se tarvittavan itsekurin määrä. 10 viikkoa. Ei herkkuja, ei grillibileitä, ei lohtusyömistä. Ja toisaalta taas, pitää syödä se mitä valmennuksen ohjeet sanoo ja ymmärtääkseni Jutan ohjeilla syödään aika paljon. Otetaanko niissä määrissä huomioon, että me ihmiset ollaan eri mittasia? Enhän mä voi syödä saman verran kuin joku 170-senttinen kirahvi?
Kovasti olen kuitenkin asennoitunut niin, että elokuussa se alkaa. Tosin jo nyt olen päättänyt, että annan itselleni luvan kahdesti käydä humpalla niin sanotusti; viettää tyttöjen iltaa tai osallistua pidemmällä kaavalla eteen tuleviin kekkereihin. Joo, ei pitäs, mutta tää on elämää ja vika vuosi ennen 30-vuotispäiviä. Haluan elää ja pelkkä suorittaminen ja kituuttaminen EI oo sitä, mitä haluan ja siitä haluan nyt hitto vie irti.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Terkuin,
M
PS. Parin viikon salitauko härdelliviikkojen johdosta takana. Meinasin kuolla aamulla siihen Couturen treeniin, joka on ollut jo "ihan iisii" niillä painoilla vielä hetki sitten... Kiitos.
PPS. Tää vatsalihastreenisuositus kokeiluun, jes!
Minä olen nimittäin ihan tavis, en mikään kissa, en mikään hottis enkä millään muotoa erityinen. Pienikokoinen, hoikka ja onnettomalla itsekurilla varustettu, ihan tavallinen vajaa 30-vuotias eteläsuomalainen nainen. That´s me!
 |
| Kuva täältä. |
VOI ELÄMÄ. Mä tajusin sen vasta nyt. Niin se on. Se on se ongelma!!!
Minä en osaa tehdä mitään kohtuudella.
No joo, mun ei pitänyt kirjottaa mitään tällasta henkinen herääminen jaadijaata, vaan fiilistellä ja ahdistua elokuussa alkavaa diettiä. Olen nyt päättänyt, että haluan - ainakin tällä hetkellä - tosi tosi kovasti liittyä Fitfarmin valmennukseen. Sitä olen blogissanikin nyt pariin otteeseen tuumaillut, mutta nyt tuntuu, että se on se juttu, minkä tarviin tavoitellessani kivempaa kroppaa ja parempaa oloa.
Mutta se mikä siinä ahdistaa, on se dietin pituus ja se tarvittavan itsekurin määrä. 10 viikkoa. Ei herkkuja, ei grillibileitä, ei lohtusyömistä. Ja toisaalta taas, pitää syödä se mitä valmennuksen ohjeet sanoo ja ymmärtääkseni Jutan ohjeilla syödään aika paljon. Otetaanko niissä määrissä huomioon, että me ihmiset ollaan eri mittasia? Enhän mä voi syödä saman verran kuin joku 170-senttinen kirahvi?
Kovasti olen kuitenkin asennoitunut niin, että elokuussa se alkaa. Tosin jo nyt olen päättänyt, että annan itselleni luvan kahdesti käydä humpalla niin sanotusti; viettää tyttöjen iltaa tai osallistua pidemmällä kaavalla eteen tuleviin kekkereihin. Joo, ei pitäs, mutta tää on elämää ja vika vuosi ennen 30-vuotispäiviä. Haluan elää ja pelkkä suorittaminen ja kituuttaminen EI oo sitä, mitä haluan ja siitä haluan nyt hitto vie irti.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Terkuin,
M
PS. Parin viikon salitauko härdelliviikkojen johdosta takana. Meinasin kuolla aamulla siihen Couturen treeniin, joka on ollut jo "ihan iisii" niillä painoilla vielä hetki sitten... Kiitos.
PPS. Tää vatsalihastreenisuositus kokeiluun, jes!
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Kesälomaa odottaessa on hyvä miettiä jo syksyn treenejä; Crosstraining, Bikini Challenge..
Ensin kysymys: Onko joku onnistunut jollain lailla näppärästi siirtämään bloginsa bloggerista Lilyyn? Itse en tällaista toimintoa Lilystä löytänyt, mutta himottais siirtyä sinne.
Sitten avautuminen: Olen seurannut viime aikoina aika aktiivisesti noita FitFarmin onnistumisia Facebookissa ja odottanut, koska julkaistaan seuraavan Bikini Challengen alkamisajankohta. Nyt se on tiedossa ja vein sen jo kalenteriinikin - maanantaina 5.8.2013 alkaisi seuraava meikäläiselle sopiva valmennus ja jos siihen lähden, se tarkoittaisi elämäni pisintä ja oikeastaan ekaa oikeaa diettiä. 10 viikkoa!
Olisiko musta siihen? Pystynkö elämään niin kurinalaisesti elokuun alusta lokakuun puoliväliin saakka? Epäilyttää, mutta toisaalta taas tuskin siinä mitään menettääkään. Sitä paitsi saisin sitä kautta kaivattua tukea ruokailuihini, sillä niiden suhteen olen pulassa. Viime aikoina ongelmani sillä saralla ovat nostaneet kunnolla päätään ja mm. vaikuttavat jo kroppaani siinä määrin, että hormonitoiminta on jäissä liian alhaisen rasvaprosentin ja painon vuoksi. Elämälle kiitos selitys tilanteeseen oli tuo, eikä mikään oikea sairaus tai vika, mutta kyllähän se pistää silti ajattelemaan.. En kuitenkaan pysty missään nimessä antamaan itselleni vieläkään sitä lupaa ottaa pari kiloa lisää painoa, etenkään kun pari kiloa lisää painoa lihaksena ei riittäisi. Sen pitäisi olla ihan sellaista naisellista elopainoa, isompi kumpu mahaan ja pehmeemmät ja pyöreemmät posket. Vaikka omasta mielestänihän tilanne on nyt se, että vielä olis paljonkin kiristettävää ja pudotettavaa. Ja onhan sitä.
Valmennuksesta toivon siis saavani paitsi timmimmän kropan, niin myös sielunrauhaa vihdoin ja viimein painon ja syömisten vahtaamisen saralla. Lähes 100 euroa on tietysti aika suolainen hinta, mutta jos siitä saan tukea syömiseen ja treeniin, se on sen arvoinen sijoitus. Sijoitus minuun!
Luin muuten Elämäni kunnossa-blogista huikeesta tarjouksesta helsinkiläisellä Veto-salilla; 25 eurolla saa treenata koko kesän. What?! Onks tämmösiä oikeesti? :) En oo koskaan ollut crosstraining-tunnilla, mutta kiinnostais kovasti. Espoolaisella CrossFit-salilla pitää mielestäni ensin suorittaa ns. peruskurssi, ennen kuin voi alkaa treenata salilla enempi. Onkohan muuallakin näin? Ja pärjääkö ensikertalainen siellä atleettien joukossa?!
Ai niin ja olen nyt pysynyt tavoitteessani polkea duunimatkaa 1-2 kertaa viikossa. Eilen sain aika kevyestikin tiputettua matka-aikaakin alle 1,5 tuntiin. Nyt pyörä on duunin kellarissa, sillä meillä oli firman bileet eilen ja sieltähän nyt ei tietenkään pyöräillen tultu kotiin... Tänään vietetään siis koirien kanssa täällä aika löysää päivää ja kevyesti kokkareiden jälkeen otsaa jomottaen kokosin itselleni dagen efter-aamiaiseksi tällaisen setin:
Toisaalta kai se on parempi, että on kauhee hapankaalin himo ja turruttaa sitä jo heti aamiaisella, kuin että kiskoisin vaikka perus darramättöturvotuksen kehiin esim. pizzalla.
Joo että sellasta. Nyt taidan lähteä ulkoilemaan, on sen verran upee keli ja koko päivä aikaa vaan olla ja hengailla koirien kanssa. Hiihtäjä on taas poikien kanssa mökkeilemässä, joten tää päivä on mun oma. Niin ja Madden! <3 Kuninkaalliset häät, en kestä!!!! Ihana Madeleine vihitään tänään ja silloin pitää olla kyllä ruudun äärellä. Oih.
Ketään muita häähulluja tai kuninkaallisten häiden seuraajia?? ;)
Terkuin,
M
Sitten avautuminen: Olen seurannut viime aikoina aika aktiivisesti noita FitFarmin onnistumisia Facebookissa ja odottanut, koska julkaistaan seuraavan Bikini Challengen alkamisajankohta. Nyt se on tiedossa ja vein sen jo kalenteriinikin - maanantaina 5.8.2013 alkaisi seuraava meikäläiselle sopiva valmennus ja jos siihen lähden, se tarkoittaisi elämäni pisintä ja oikeastaan ekaa oikeaa diettiä. 10 viikkoa!
 |
| Kuva täältä. |
Olisiko musta siihen? Pystynkö elämään niin kurinalaisesti elokuun alusta lokakuun puoliväliin saakka? Epäilyttää, mutta toisaalta taas tuskin siinä mitään menettääkään. Sitä paitsi saisin sitä kautta kaivattua tukea ruokailuihini, sillä niiden suhteen olen pulassa. Viime aikoina ongelmani sillä saralla ovat nostaneet kunnolla päätään ja mm. vaikuttavat jo kroppaani siinä määrin, että hormonitoiminta on jäissä liian alhaisen rasvaprosentin ja painon vuoksi. Elämälle kiitos selitys tilanteeseen oli tuo, eikä mikään oikea sairaus tai vika, mutta kyllähän se pistää silti ajattelemaan.. En kuitenkaan pysty missään nimessä antamaan itselleni vieläkään sitä lupaa ottaa pari kiloa lisää painoa, etenkään kun pari kiloa lisää painoa lihaksena ei riittäisi. Sen pitäisi olla ihan sellaista naisellista elopainoa, isompi kumpu mahaan ja pehmeemmät ja pyöreemmät posket. Vaikka omasta mielestänihän tilanne on nyt se, että vielä olis paljonkin kiristettävää ja pudotettavaa. Ja onhan sitä.
 |
| Kuva täältä. |
Valmennuksesta toivon siis saavani paitsi timmimmän kropan, niin myös sielunrauhaa vihdoin ja viimein painon ja syömisten vahtaamisen saralla. Lähes 100 euroa on tietysti aika suolainen hinta, mutta jos siitä saan tukea syömiseen ja treeniin, se on sen arvoinen sijoitus. Sijoitus minuun!
Luin muuten Elämäni kunnossa-blogista huikeesta tarjouksesta helsinkiläisellä Veto-salilla; 25 eurolla saa treenata koko kesän. What?! Onks tämmösiä oikeesti? :) En oo koskaan ollut crosstraining-tunnilla, mutta kiinnostais kovasti. Espoolaisella CrossFit-salilla pitää mielestäni ensin suorittaa ns. peruskurssi, ennen kuin voi alkaa treenata salilla enempi. Onkohan muuallakin näin? Ja pärjääkö ensikertalainen siellä atleettien joukossa?!
Ai niin ja olen nyt pysynyt tavoitteessani polkea duunimatkaa 1-2 kertaa viikossa. Eilen sain aika kevyestikin tiputettua matka-aikaakin alle 1,5 tuntiin. Nyt pyörä on duunin kellarissa, sillä meillä oli firman bileet eilen ja sieltähän nyt ei tietenkään pyöräillen tultu kotiin... Tänään vietetään siis koirien kanssa täällä aika löysää päivää ja kevyesti kokkareiden jälkeen otsaa jomottaen kokosin itselleni dagen efter-aamiaiseksi tällaisen setin:
 |
| Kauhee hapankaalin ja appelsiinin himo samaan aikaan - what is this madness? :D |
Toisaalta kai se on parempi, että on kauhee hapankaalin himo ja turruttaa sitä jo heti aamiaisella, kuin että kiskoisin vaikka perus darramättöturvotuksen kehiin esim. pizzalla.
Joo että sellasta. Nyt taidan lähteä ulkoilemaan, on sen verran upee keli ja koko päivä aikaa vaan olla ja hengailla koirien kanssa. Hiihtäjä on taas poikien kanssa mökkeilemässä, joten tää päivä on mun oma. Niin ja Madden! <3 Kuninkaalliset häät, en kestä!!!! Ihana Madeleine vihitään tänään ja silloin pitää olla kyllä ruudun äärellä. Oih.
 |
| Niin kaunis prinsessa Madeleine |
Terkuin,
M
torstai 30. toukokuuta 2013
Takki tyhjä, mutta Bulevardi kaunis.
Aamusali ei ihan kulkenut. Muidulla oli takki totaalisen tyhjä; jo lämppäilyt crossarilla tuntuivat hapokkailta ja hiki valui ranteita pitkin toista sarjaa vasta askelkyykkyjä tehdessä. En luovuttanut, mutta kuulin, kuinka kroppa huusi lepoa. Välipäivää. Unta.
Olen nukkunut aivan liian vähän, eikä tilanteeseen ole tulossa helpotusta. Lakkiaiset ovat tällaiselle seurapiirileipurille kiireistä aikaa, ja kolmen talouden kakut syntyvätkin käsistäni tulevina iltoina ja öinä. Homma on taloudellisesti tappiollista ja voimia ihan liikaa vievää, mutta minkäs teet - tykkään siitä silti.
Tänään olen siis aamusalin (jalkapäivä) lisäksi tehnyt lähinnä itselleni hallaa so far. Vähän korvapuustia, sekä juustokakkua kiskastu kupuun valmistumispäivän kunniaksi. Jälleen uusi tutkinto takataskussa antoi hyvän tekosyyn ottaa "vähän herkkuja". Morjens ja anteeks.
Pitää muuten alkaa hioa tekniikoita enempi, sillä huomaan etenkin näin puolitehoissani tekeväni viimeisin voimin vähän sinne päin-tyyppisesti liikkeitä. Ja vaikka yritänkin tsempata, ei voimat enää riitä. Pitäskö sitten vaan jättää kesken? Eiks niin sanota, et mielummin sitte lopettaa, jos ei jaksa, kuin että tekee väärin tai vähän sinne päin? Törmäsin tähän Haikaraisen Timon blogikirjoitukseen juurikin sopivasti, koska tätä ei vaan voi tankata liikaa. Tekniikka, tekniikka, tekniikka.. No okei, tärkeitä pointteja myös riittävä ravinnon saanti, palautuminen ja sen vaatima aika, lepo, uni. Joo.
Mutta vaikka olo onkin kuin junan alle jääneellä; lihaksia särkee, veto on veks, niin silti hymyilyttää. Tänään tuntuu ekaa kertaa kesältä. En tiedä aiheuttiko sen lämmin kesätuuli, joka sotki tukkaani ihanaa Bulevardia, eli Bulsaa pitkin kävellessäni, vai mikä - mutta the Rakkauden kesä 2013! vyöryy niskaan.
Ihanaa kesäpäivää!
Terkuin,
M
Olen nukkunut aivan liian vähän, eikä tilanteeseen ole tulossa helpotusta. Lakkiaiset ovat tällaiselle seurapiirileipurille kiireistä aikaa, ja kolmen talouden kakut syntyvätkin käsistäni tulevina iltoina ja öinä. Homma on taloudellisesti tappiollista ja voimia ihan liikaa vievää, mutta minkäs teet - tykkään siitä silti.
Tänään olen siis aamusalin (jalkapäivä) lisäksi tehnyt lähinnä itselleni hallaa so far. Vähän korvapuustia, sekä juustokakkua kiskastu kupuun valmistumispäivän kunniaksi. Jälleen uusi tutkinto takataskussa antoi hyvän tekosyyn ottaa "
Pitää muuten alkaa hioa tekniikoita enempi, sillä huomaan etenkin näin puolitehoissani tekeväni viimeisin voimin vähän sinne päin-tyyppisesti liikkeitä. Ja vaikka yritänkin tsempata, ei voimat enää riitä. Pitäskö sitten vaan jättää kesken? Eiks niin sanota, et mielummin sitte lopettaa, jos ei jaksa, kuin että tekee väärin tai vähän sinne päin? Törmäsin tähän Haikaraisen Timon blogikirjoitukseen juurikin sopivasti, koska tätä ei vaan voi tankata liikaa. Tekniikka, tekniikka, tekniikka.. No okei, tärkeitä pointteja myös riittävä ravinnon saanti, palautuminen ja sen vaatima aika, lepo, uni. Joo.
Mutta vaikka olo onkin kuin junan alle jääneellä; lihaksia särkee, veto on veks, niin silti hymyilyttää. Tänään tuntuu ekaa kertaa kesältä. En tiedä aiheuttiko sen lämmin kesätuuli, joka sotki tukkaani ihanaa Bulevardia, eli Bulsaa pitkin kävellessäni, vai mikä - mutta the Rakkauden kesä 2013! vyöryy niskaan.
 |
| Mun koti ei oo enää täällä, mutta aina tuntuu silti kodikkaalta kun täällä steppailee. Bulevardi, Punavuori, merituuli ja mielettömästi elämää. |
Terkuin,
M
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Megamotivaatiokuva ja -tarina!!!
 |
| Kuva Fitfarmin FB-sivulta |
Fitfarmin tähänastisista onnistumistarinoista heidän Facebook-sivuillaan tämä jotenkin kosketti ja motivoi ihan superpaljon. En tiedä, saako tälleen kopioida sieltä ja kun en typyn nimeäkään kunnolla tiedä, paitsi kommenteista päätellen on nimeltään IINA, mutta nyt pakko hehkuttaa hänen onnistumistaan.
WOW, WOW ja WOW!!!
"Entisestä tupakoitsijasta, siiderinkittaajasta ja totaalisesta liikuntaa sekä ulkoilmaa vihaavasta sohvaperunasta kuoriutuikin fitnesspimu! Muutoksen laukaisi keväällä 2012 totaalinen havahtuminen siihen, mil...tä näytän valokuvissa ja miltä oma olo tuntui - raskaalta, onnettomalta ja katkeralta.
Yhden vuoden aikana tapahtui valtava muutos, aloitin kävelylenkeillä ja pyöräilemällä kesätöihin. Syksyllä 2012 liityin kuntosalin jäseneksi, sain aloittelijan ohjelman jota sitkeästi aloin noudattaa. Saliharrastus tempaisi totaalisesti mukanaan, voimat kasvoivat ja treenejä ei ikinä jäänyt välistä, mutta viikonloppujuhliminen sekä ruokavalio verottivat vielä tulosten näkymistä muille.
Tänä keväänä liityin viimeisillä opiskelijan penneilläni Fitfarmin 10 viikkoa kestävään Bikini Challenge -nettivalmennukseen joka kruunasi loistavasti alkaneen innostukseni liikuntaan ja terveelliseen elämään. Nyt on menossa vasta kuudes viikko valmennusta, senttejä on karissut huimat -30 ympäri vartaloa ja lihakset erottuvat lepotilassakin! Olo on mieletön, energinen ja suunnattoman onnellinen - erittäin ylpeänä itsestäni ja tyytyväisenä tehdystä työstä lähden heinäkuussa toteuttamaan suurta unelmaani astumalla vapaaehtoisena naisena asepalvelukseen! En olisi ikinä uskonut, että vuodessa voi tapahtua näin iso muutos!"
Yhden vuoden aikana tapahtui valtava muutos, aloitin kävelylenkeillä ja pyöräilemällä kesätöihin. Syksyllä 2012 liityin kuntosalin jäseneksi, sain aloittelijan ohjelman jota sitkeästi aloin noudattaa. Saliharrastus tempaisi totaalisesti mukanaan, voimat kasvoivat ja treenejä ei ikinä jäänyt välistä, mutta viikonloppujuhliminen sekä ruokavalio verottivat vielä tulosten näkymistä muille.
Tänä keväänä liityin viimeisillä opiskelijan penneilläni Fitfarmin 10 viikkoa kestävään Bikini Challenge -nettivalmennukseen joka kruunasi loistavasti alkaneen innostukseni liikuntaan ja terveelliseen elämään. Nyt on menossa vasta kuudes viikko valmennusta, senttejä on karissut huimat -30 ympäri vartaloa ja lihakset erottuvat lepotilassakin! Olo on mieletön, energinen ja suunnattoman onnellinen - erittäin ylpeänä itsestäni ja tyytyväisenä tehdystä työstä lähden heinäkuussa toteuttamaan suurta unelmaani astumalla vapaaehtoisena naisena asepalvelukseen! En olisi ikinä uskonut, että vuodessa voi tapahtua näin iso muutos!"
Minä olen todella.. hiljaa. Vaikuttunut. Wow. Tahdon! Pitäiskö sittenkin liittyä...? Sehän oli mielessä jo aiemminkin...
Tää on niin siisti onnistuminen ja menestystarina, etten pääse tästä nyt yli. Mikä kissa!!!!!
Kypäräostoksilla kaupungissa
Työmatkapyöräilystä innostuneena ostin itselleni kypärän. Sain niin kauhistuneita kommentteja kollegoilta, kun tajusivat minun pyöräilevän päivässä lähes 60 kilometriä - osittain maantien varressa - ilman kypärää, että alkoi ihan hävettää huolettomuuteni... Nyt asia on korjattu tällä:
Olin muuten maanantaina pikkusiskoni luona yökylässä ja poljin poikkeuksellisesti kotoa sen vajaat 30km töihin, töistä illaksi 10km siskolle ja sama toisin päin tiistaina. Oli kivaa vaihtelua pyöräillä Helsingin halki ja etenkin uutta Baanaa pitkin - Linnunlaulua ja Tokoinrantaa unohtamatta.
Tänään taukoa pyöräilystä ja tiedossa salitreeniä sekä lenkki kaverin kanssa. Alkaa olla muuten melko painostavia ilmoja tässä - kuumaa, ukkosen tunnetta ja ajoittain hirvittävän kosteaa keliä. Mutta en valita! Ei ärsytä yhtään, kun ihmiset hokevat tämän kesän olevan Rakkauden kesä 2013!, koska minustakin tuntuu hyvin vahvasti siltä.
Osaisko joku muuten suositella hyviä salihanskoja pienikätiselle, jotka eivät mielellään maksaisi ihan mansikoita?
Terkuin,
M
PS. Huomaako kukaan muu lähes herkistyvänsä näin kevätjuhlien korvilla, kun ulkona tuoksuu vuoroin kukkivat syreenipensaat ja kielot, tai leikattu nurmi? Tai koivut ja muut vasta lehdet tehneet lehtipuut? Niin ihania tuoksuja! Niin ihana alkukesä! Ja ylipäätään - ihana Suomen kesä. :)
 |
| Potta Intersportista |
Olin muuten maanantaina pikkusiskoni luona yökylässä ja poljin poikkeuksellisesti kotoa sen vajaat 30km töihin, töistä illaksi 10km siskolle ja sama toisin päin tiistaina. Oli kivaa vaihtelua pyöräillä Helsingin halki ja etenkin uutta Baanaa pitkin - Linnunlaulua ja Tokoinrantaa unohtamatta.
 |
| Linnunlaulu |
Osaisko joku muuten suositella hyviä salihanskoja pienikätiselle, jotka eivät mielellään maksaisi ihan mansikoita?
Terkuin,
M
PS. Huomaako kukaan muu lähes herkistyvänsä näin kevätjuhlien korvilla, kun ulkona tuoksuu vuoroin kukkivat syreenipensaat ja kielot, tai leikattu nurmi? Tai koivut ja muut vasta lehdet tehneet lehtipuut? Niin ihania tuoksuja! Niin ihana alkukesä! Ja ylipäätään - ihana Suomen kesä. :)
 |
| Kuva täältä. |
lauantai 25. toukokuuta 2013
Jumppatuhkimo edelleen ilman kenkiä
Nyt en tiedä, itkeä vai nauraa.
Me siis ajoimme toiseen kaupunkiin (eli Lohjalle) Sportia-urheilutarvikeliikkeen perässä, toiveissani löytää sieltä netistä bongaamani kengät. No, ensinnäkään koko Lohjalla ei ollut missään kaupoissa minun jalkaani sopivia kenkiä. Kaikki olivat liian isoja. Lisäksi sain - tietenkin onneksi - kuulla myyjiltä ihan suoraan katselleeni vääriä kenkiä. Ne ovat kuulemma peruslenkkarit, joilla ei pitäisi juosta kuin korkeintaan pihapeleissä. Sinänsä siis reissu ei ollut ostosreissuna turha, koska sain kuitenkin informaatiota ja nyt tiedän, mitkä kengät minun kannattaa ostaa...
Tai sitten...
Mutta melkoisesti ottaa päähän, ettei niitä kenkiä nyt sitten useammassakin kaupassa vierailusta huolimatta löytynyt. Täytyy kuikuilla näiltä omilta kulmilta sitten tai lopulta vaikka tilata jostain, ellei muuten onnistu.
Kävin hakemassa tänään myös puutarhamultaa ja lisää kukkia perennaan. Ja muratin. Muratti oli totaalinen heräteostos, jolle en tiedä edes vielä varsinaisesi paikkaakaan. Teki vain mieli ostaa ja kun halvalla sai niin.... Samalla reissulla kävin koirien kanssa Oittaalla kävelemässä tunnin verran, mikä onkin koko päiväni ainut liikuntasuorite. Se oli toisaalta tarkoituskin, sillä tähän kohti tarvitsin lepopäivän.
Koska Hiihtäjällä on jälleen jotain äijien juttuja, olen itsekseni kotona illan ja siihen istuu täydellisesti - etenkin tämän kenkäpäivän jälkeen - Lainakengissä-elokuva. Ihan parasta viihdettä just nyt!
Me siis ajoimme toiseen kaupunkiin (eli Lohjalle) Sportia-urheilutarvikeliikkeen perässä, toiveissani löytää sieltä netistä bongaamani kengät. No, ensinnäkään koko Lohjalla ei ollut missään kaupoissa minun jalkaani sopivia kenkiä. Kaikki olivat liian isoja. Lisäksi sain - tietenkin onneksi - kuulla myyjiltä ihan suoraan katselleeni vääriä kenkiä. Ne ovat kuulemma peruslenkkarit, joilla ei pitäisi juosta kuin korkeintaan pihapeleissä. Sinänsä siis reissu ei ollut ostosreissuna turha, koska sain kuitenkin informaatiota ja nyt tiedän, mitkä kengät minun kannattaa ostaa...
 |
| ASICS GEL NIMBUS 14 JR |
Tai sitten...
 |
| ASICS GT 1000 JR |
Mutta melkoisesti ottaa päähän, ettei niitä kenkiä nyt sitten useammassakin kaupassa vierailusta huolimatta löytynyt. Täytyy kuikuilla näiltä omilta kulmilta sitten tai lopulta vaikka tilata jostain, ellei muuten onnistu.
Kävin hakemassa tänään myös puutarhamultaa ja lisää kukkia perennaan. Ja muratin. Muratti oli totaalinen heräteostos, jolle en tiedä edes vielä varsinaisesi paikkaakaan. Teki vain mieli ostaa ja kun halvalla sai niin.... Samalla reissulla kävin koirien kanssa Oittaalla kävelemässä tunnin verran, mikä onkin koko päiväni ainut liikuntasuorite. Se oli toisaalta tarkoituskin, sillä tähän kohti tarvitsin lepopäivän.
 |
| Urpon ja Turbon ekat uinnit kesällä 2013 |
Koska Hiihtäjällä on jälleen jotain äijien juttuja, olen itsekseni kotona illan ja siihen istuu täydellisesti - etenkin tämän kenkäpäivän jälkeen - Lainakengissä-elokuva. Ihan parasta viihdettä just nyt!
Pieleen mennyt treenikenkäostos
Tuli sitten ostettua ihan sairaan huonot treenikengät. Aiemmin supertossuiksi nimeämäni treenikengät ovat pettäneet minut jo parissa viikossa - tai ehkä jopa aiemmin, mutta nyt sen voi jo myöntää ääneenkin.
Kengät eivät parin käyttökerran jälkeen anna enää minkäänlaista tukea jalalle. Pohja on kumimainen ja joustaa, mikä yhdistettynä täysin rättikankaasta tehtyyn varteen on ihan hirveä yhdistelmä. Esim. askelkyykyt ovat kohdallani jopa huvittavaa seurattavaa, sillä joko homma menee ihan epäolennaisuuksiin keskittyessä (muusta tekniikasta viis, kunhan pysyn pystyssä) tai sitten heilun puolelta toiselle kuin heinäseiväs. Parempi olisi treenata ilman kenkiä ja aloinkin jo miettiä, onko ohjelmassani mitään sellaista, mitä en voisi ilman kenkiäkin tehdä. Joissakin liikkeissä hyvistä kengistä olisi kyllä apua.
Pettymys on melkoinen, vaikka olisihan se pitänyt arvata. Hintaa tossuilla oli vain kolmisenkymppiä, mutta toivoin näistä silti edes hieman pitkäikäisempää kumppania itselleni. Edelliset Puman tossut kestivät useamman vuoden ja nekin olivat lasten osastolta... Joudun siis ostamaan kaikki kenkäni lasten osastoilta, sillä jalkani on kokoa 32-24, riippuen mallista / valmistajasta.
Lasten kengistä puheen ollen - tänään on vihdoinkin se päivä, jolloin saan uudet juoksukenkäni. Alunperinhän ajattelin ostaa nämä:
Mutta ajattelin kokeilla niiden lisäksi vielä näitä:
Well, we´ll see. Joka tapauksessa tänään minun pitäisi vihdoinkin saada uudet, toivottavasti treenitossuja pitkäikäisemmät juoksukengät alleni! En malta odottaa. :)
Lisäksi tuohon reissuun yhdistyy nk. treffimeininki Hiihtäjän kanssa. Pääsen kauden ekalle prätkäajelulle samalla, käymme ulkona syömässä ja ihmettelemme vierasta kaupunkia - nyt nimittäin suuntaamme ostosreissumme lähistölle kaupunkiin, jossa emme ole oikeastaan käyneet kuin läpi ajaen. Samalla pääsen myös ihan uuteen ruokakauppaan. Kyllä! Miten eksoottista! Saako joku muu uusissa ruokakaupoissa vierailusta kicksejä?! Siinä on jotakin niin jännittävää päästä melkein vakoilemaan vieraiden ihmisten jääkaappeja ja ostoskoreja. Paikalliset kauppiaathan kertovat väistämättä valikoimallaan, mikä alueella myy ja mikä ei. Runsas lihatiski kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa ja toisaalta taas kaupan perimmäiseen nurkkaan piilotetuilla gluteenittomilla tuotteillakin on oma viestinsä.
Eilen tein muuten treenivirheen, joka on pakko jakaa tänne ja todeta, että ei ainakaan ihan heti tule kokeiltua uudelleen samaa. Nimittäin pyöräilin eilen taas töihin ja tällä kertaa hieman suorempaa reittiä, jolloin matkaa tuli noin 27,5 kilometriä / suunta. Takaisin päin ajaessani, aika raskaan työviikon nuijimana päätin kuitenkin mennä vielä salille. Tein jälleen sen Couturen setin + hauiskääntö jne. ja lähdin ajamaan kotiin päin. Takaisin päin matkaa tuli hieman enemmän, koska paluureitin vedin eri kautta, mutta sanotaan nyt että ei se 29 kilometriä enempää yhteensä varmastikaan ollut. Koko reitti on erittäin mäkinen ja mitä lähemmäs kotia tulen, sitä enemmän mäkiä riittää. Kun matkaa oli vielä n. 8km jäljellä, aloin olla jo aivan loppu. Teki mieli itkeä, huutaa ja vaikka vain kupsahtaa lähimpään ojaan, mutta sinnittelin kotiin asti ja päästin ulinan valloilleen vasta siellä.
Note to self: Kuntoni ei kestä rankan viikon jälkeen 28km polkemista töihin, sieltä sama takaisin ja 45min salitreeniä näiden matkojen välissä.
Mutta tulipahan taas poljettua ja se on kuitenkin hyvä se! Mäet - nuo penteleet - tekevät toivottavasti tarakalle terää, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.. ;)
Terkuin,
M
 |
| Kengät siis Stadiumista - lasten treenikenkä SOC G Fitness F12. Poistunut valikoimista. |
Kengät eivät parin käyttökerran jälkeen anna enää minkäänlaista tukea jalalle. Pohja on kumimainen ja joustaa, mikä yhdistettynä täysin rättikankaasta tehtyyn varteen on ihan hirveä yhdistelmä. Esim. askelkyykyt ovat kohdallani jopa huvittavaa seurattavaa, sillä joko homma menee ihan epäolennaisuuksiin keskittyessä (muusta tekniikasta viis, kunhan pysyn pystyssä) tai sitten heilun puolelta toiselle kuin heinäseiväs. Parempi olisi treenata ilman kenkiä ja aloinkin jo miettiä, onko ohjelmassani mitään sellaista, mitä en voisi ilman kenkiäkin tehdä. Joissakin liikkeissä hyvistä kengistä olisi kyllä apua.
Pettymys on melkoinen, vaikka olisihan se pitänyt arvata. Hintaa tossuilla oli vain kolmisenkymppiä, mutta toivoin näistä silti edes hieman pitkäikäisempää kumppania itselleni. Edelliset Puman tossut kestivät useamman vuoden ja nekin olivat lasten osastolta... Joudun siis ostamaan kaikki kenkäni lasten osastoilta, sillä jalkani on kokoa 32-24, riippuen mallista / valmistajasta.
Lasten kengistä puheen ollen - tänään on vihdoinkin se päivä, jolloin saan uudet juoksukenkäni. Alunperinhän ajattelin ostaa nämä:
 |
| stadium.fi |
Mutta ajattelin kokeilla niiden lisäksi vielä näitä:
 |
| sportia.fi |
Well, we´ll see. Joka tapauksessa tänään minun pitäisi vihdoinkin saada uudet, toivottavasti treenitossuja pitkäikäisemmät juoksukengät alleni! En malta odottaa. :)
Lisäksi tuohon reissuun yhdistyy nk. treffimeininki Hiihtäjän kanssa. Pääsen kauden ekalle prätkäajelulle samalla, käymme ulkona syömässä ja ihmettelemme vierasta kaupunkia - nyt nimittäin suuntaamme ostosreissumme lähistölle kaupunkiin, jossa emme ole oikeastaan käyneet kuin läpi ajaen. Samalla pääsen myös ihan uuteen ruokakauppaan. Kyllä! Miten eksoottista! Saako joku muu uusissa ruokakaupoissa vierailusta kicksejä?! Siinä on jotakin niin jännittävää päästä melkein vakoilemaan vieraiden ihmisten jääkaappeja ja ostoskoreja. Paikalliset kauppiaathan kertovat väistämättä valikoimallaan, mikä alueella myy ja mikä ei. Runsas lihatiski kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa ja toisaalta taas kaupan perimmäiseen nurkkaan piilotetuilla gluteenittomilla tuotteillakin on oma viestinsä.
Eilen tein muuten treenivirheen, joka on pakko jakaa tänne ja todeta, että ei ainakaan ihan heti tule kokeiltua uudelleen samaa. Nimittäin pyöräilin eilen taas töihin ja tällä kertaa hieman suorempaa reittiä, jolloin matkaa tuli noin 27,5 kilometriä / suunta. Takaisin päin ajaessani, aika raskaan työviikon nuijimana päätin kuitenkin mennä vielä salille. Tein jälleen sen Couturen setin + hauiskääntö jne. ja lähdin ajamaan kotiin päin. Takaisin päin matkaa tuli hieman enemmän, koska paluureitin vedin eri kautta, mutta sanotaan nyt että ei se 29 kilometriä enempää yhteensä varmastikaan ollut. Koko reitti on erittäin mäkinen ja mitä lähemmäs kotia tulen, sitä enemmän mäkiä riittää. Kun matkaa oli vielä n. 8km jäljellä, aloin olla jo aivan loppu. Teki mieli itkeä, huutaa ja vaikka vain kupsahtaa lähimpään ojaan, mutta sinnittelin kotiin asti ja päästin ulinan valloilleen vasta siellä.
 |
| Matkaa kotiin vielä arviolta noin 4km, takana 28 + 24km. Ei meinaa jaksaa, jalat aivan hapoilla. Maisemissa ei kuitenkaan vikaa! |
Mutta tulipahan taas poljettua ja se on kuitenkin hyvä se! Mäet - nuo penteleet - tekevät toivottavasti tarakalle terää, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.. ;)
Terkuin,
M
tiistai 21. toukokuuta 2013
Kuka elää nuggeteilla?
Mun blogiin on eksytty viime päivinä mielenkiintosilla sanoilla tai sanayhdistelmillä (pyllykuvat, mikroshortsit hyväperse [kyllä, yhdessä], appelsiini crisp fazer yms.) ja nyt kirjoittaessani seuraavasta, löytää varmaan moni aivan väärä tyyppi tänne. Se sana on nimittäin u-los-te.
Joo. No, ei pelkoa, en ala analysoimaan varsinaista tuotetta, vaan halusin avautua viikonloppuna näkemästäni Jamie Oliverin Ruokavallankumouksen jaksosta, jossa perus nirsojen lasten lisäksi oli ihan hirveää faktaa niistä lapsista. Puolet koulun oppilaista oli näitä, joiden ravintoympyrä koostui puhtaasti nugeteista, pizzasta ja ranskalaisista - niin kotona kuin koulussakin. Näistä suurin osa oli myös niitä samoja nirsoja yksilöitä, joille ei oltu tarjottu ikinä edes mahdollisuutta maistaa mitään muuta, saati oppia tykkäämään mistään oikeasta ruoasta.
Eräskin poika ei pystynyt maistamaan edes tuoreita vadelmia! Jantteri meni vihreäksi pelkästä ajatuksesta ja alkoi rimpuilla, kun ystävällisesti tarjottiin hedelmää syötäväksi. Samaan aikaan ruudun äärellä yks nainen, nimittäin minä, menetti sisäisesti pikkasen hermonsa. Ja kun seuraavaksi kuviin saatiin vielä lastenlääkäri, joka (nyt tulee Se Sana) kertoi lapsista - alle 10-vuotiaista - jotka tulevat vastaanotolle oksentamaan puoliksi muodostunutta ulostetta, koska heidän suolistonsa on niin täynnä tyydyttyneitä rasvoja ettei putki kirjaimellisesti enää vedä, meinasin pyörtyä. Ihan oikeesti, tähänkö maailma on menossa?! Sarjassa kerrottiin 5-vuotiaista ravintoterapeuttien asiakkaista, joiden ylipaino on jo obeesilla tasolla, mikä sekään ei suoranaisesti lämmittänyt mieltä.
Mut jotenkin toi, että ihan oikeasti vanhemmat on syöttäneet lapsensa suoliston umpeen kaikella skeidalla, on ihan järjetöntä! Nää samat vanhemmat toivat myös lapsilleen koulun pensasaitojen välistä salaa mäkkiaterioita, koska Jamien laittama oikea ruoka oli heistäkin väärää. "Koska oikea ruoka palaa listoille", kysyivät paitsi lapset, niin myös heidän vanhempansa.
Onko meillä suomalaisten lasten keskuudessa kehittymässä sama ongelma? Onko tilanne jo käsillä? Voi elämä, miten toivon, ettei ole. Olen itse sellaisen perheen lapsi, jossa ruokapöydässä istuttiin, kunnes ruoka oli syöty. Siinä saattoi tulla pientä tukkapöllyäkin, jos oikein alkoi panna hanttiin jäähtyneen jauhelihakastikkeen kanssa. Ruokaa ei pidä jättää, eikä heittää roskiin, eikä mitään saa jättää maistamatta - olen sitä mieltä vilpittömästi. Nykyään tuota mallia kutsutaan pakottamiseksi. Karusta luonteestaan huolimatta mielummin otan sen, kuin esim. erään tuttavan kertoma lapsensa elämisestä pelkällä makaronilla. "Kun ei se tykkää mistään". Mitenköhän paljon oli oikeasti yritystä...?
Varjopuolena tälle mallille olen tullut varsin ymmärtämättömäksi nirsoilua ja kaiken maailman ruokavammailuja kohtaan; en ymmärrä sitä, että noukitaan ruoasta hillosipuleita, oliiveja, suolakurkkuja, papuja tai mitään muutakaan lautasen reunalle, koska ne ovat ällöjä. Olen siis suvaitsematon ruoka-asioissa, sekä kaiken lisäksi jossain määrin syömishäiriöinen, joten mitä helkkaria se minäkään tässä vaahtoan kenenkään suhtautumisesta ruokaan?!
Mutta viattoman lapsen elämän vaarantaminen omalla saamattomuudellaan ja välinpitämättömyydellään on vaan ihan sairasta. Eläinihmisenä uskallan sanoa, että noiden perheiden koiratkin varmasti syövät asiallisemmin, kuin talon lapset..
No, pääsinpähän vaahtoamaan. En ollut koskaan kuullutkaan tuosta, että suolisto voi oikeasti olla niin tukossa pelkästä roskaruoan syömisestä, että lapsiparka joutuu ykäämään tyhjentääkseen sitä ja tulin siitä vaan jotenkin niin älyttömän surulliseksi ja ahdistuneeksi. Afrikassa kuollaan nälkään ja... Niin.
Näihin positiivisiin tunnelmiin...
Terkuin,
M
PS. Kevennys lienee kuitenkin paikallaan. Mulla oli aamulla melko kiire ja kiskasin pyykkinarulta lähimmät treenivaatteet laukkuuni, tiedostaen treeniliivien olevan vielä melko kosteat. Ajattelin niiden kyllä kuivuvan päivän aikana autossa, mutta näin ei tosiaankaan käynyt. Parkkihalliin jättämässäni autossa oli ilmeisesti liian kostea ilma.
Jos olisin vetänyt niin märät liivit ylleni, olisin näyttänyt imettävältä tai vähintäänkin oudosti hikoilevalta tapaukselta hypätessäni pukuhuoneesta salin puolelle, joten sain neronleimauksen!
Salilla tein taas sen Couturen treenin, lisäten siihen vähän hauiskääntöä ja sen päälle vielä kahvakuulaa ja kunnon vatsatreeni. Feeling great! Eilinen lähes 60km pyöräily tuntuu kieltämättä vähän kannikoissa, mutta tietääpähän tehneensä ja polkeneensa. Treeni-iloa kaikille!!
Joo. No, ei pelkoa, en ala analysoimaan varsinaista tuotetta, vaan halusin avautua viikonloppuna näkemästäni Jamie Oliverin Ruokavallankumouksen jaksosta, jossa perus nirsojen lasten lisäksi oli ihan hirveää faktaa niistä lapsista. Puolet koulun oppilaista oli näitä, joiden ravintoympyrä koostui puhtaasti nugeteista, pizzasta ja ranskalaisista - niin kotona kuin koulussakin. Näistä suurin osa oli myös niitä samoja nirsoja yksilöitä, joille ei oltu tarjottu ikinä edes mahdollisuutta maistaa mitään muuta, saati oppia tykkäämään mistään oikeasta ruoasta.
Eräskin poika ei pystynyt maistamaan edes tuoreita vadelmia! Jantteri meni vihreäksi pelkästä ajatuksesta ja alkoi rimpuilla, kun ystävällisesti tarjottiin hedelmää syötäväksi. Samaan aikaan ruudun äärellä yks nainen, nimittäin minä, menetti sisäisesti pikkasen hermonsa. Ja kun seuraavaksi kuviin saatiin vielä lastenlääkäri, joka (nyt tulee Se Sana) kertoi lapsista - alle 10-vuotiaista - jotka tulevat vastaanotolle oksentamaan puoliksi muodostunutta ulostetta, koska heidän suolistonsa on niin täynnä tyydyttyneitä rasvoja ettei putki kirjaimellisesti enää vedä, meinasin pyörtyä. Ihan oikeesti, tähänkö maailma on menossa?! Sarjassa kerrottiin 5-vuotiaista ravintoterapeuttien asiakkaista, joiden ylipaino on jo obeesilla tasolla, mikä sekään ei suoranaisesti lämmittänyt mieltä.
Mut jotenkin toi, että ihan oikeasti vanhemmat on syöttäneet lapsensa suoliston umpeen kaikella skeidalla, on ihan järjetöntä! Nää samat vanhemmat toivat myös lapsilleen koulun pensasaitojen välistä salaa mäkkiaterioita, koska Jamien laittama oikea ruoka oli heistäkin väärää. "Koska oikea ruoka palaa listoille", kysyivät paitsi lapset, niin myös heidän vanhempansa.
APUA!!!
Onko meillä suomalaisten lasten keskuudessa kehittymässä sama ongelma? Onko tilanne jo käsillä? Voi elämä, miten toivon, ettei ole. Olen itse sellaisen perheen lapsi, jossa ruokapöydässä istuttiin, kunnes ruoka oli syöty. Siinä saattoi tulla pientä tukkapöllyäkin, jos oikein alkoi panna hanttiin jäähtyneen jauhelihakastikkeen kanssa. Ruokaa ei pidä jättää, eikä heittää roskiin, eikä mitään saa jättää maistamatta - olen sitä mieltä vilpittömästi. Nykyään tuota mallia kutsutaan pakottamiseksi. Karusta luonteestaan huolimatta mielummin otan sen, kuin esim. erään tuttavan kertoma lapsensa elämisestä pelkällä makaronilla. "Kun ei se tykkää mistään". Mitenköhän paljon oli oikeasti yritystä...?
Varjopuolena tälle mallille olen tullut varsin ymmärtämättömäksi nirsoilua ja kaiken maailman ruokavammailuja kohtaan; en ymmärrä sitä, että noukitaan ruoasta hillosipuleita, oliiveja, suolakurkkuja, papuja tai mitään muutakaan lautasen reunalle, koska ne ovat ällöjä. Olen siis suvaitsematon ruoka-asioissa, sekä kaiken lisäksi jossain määrin syömishäiriöinen, joten mitä helkkaria se minäkään tässä vaahtoan kenenkään suhtautumisesta ruokaan?!
Mutta viattoman lapsen elämän vaarantaminen omalla saamattomuudellaan ja välinpitämättömyydellään on vaan ihan sairasta. Eläinihmisenä uskallan sanoa, että noiden perheiden koiratkin varmasti syövät asiallisemmin, kuin talon lapset..
Näihin positiivisiin tunnelmiin...
Terkuin,
M
PS. Kevennys lienee kuitenkin paikallaan. Mulla oli aamulla melko kiire ja kiskasin pyykkinarulta lähimmät treenivaatteet laukkuuni, tiedostaen treeniliivien olevan vielä melko kosteat. Ajattelin niiden kyllä kuivuvan päivän aikana autossa, mutta näin ei tosiaankaan käynyt. Parkkihalliin jättämässäni autossa oli ilmeisesti liian kostea ilma.
Jos olisin vetänyt niin märät liivit ylleni, olisin näyttänyt imettävältä tai vähintäänkin oudosti hikoilevalta tapaukselta hypätessäni pukuhuoneesta salin puolelle, joten sain neronleimauksen!
 |
| Siinä ne kivasti kuivuivat auton tuulettimen puhaltaessa täysillä. Haittavaikutuksena mainittakoon liikennevaloissa häpeäminen kanssa-autoilijoiden huomion herättämisen pelossa ja aika armoton väsy, jonka kuumalla puhaltavat tuulettimet saivat aikaan.. No, mutta ne kuivu hei! |
Salilla tein taas sen Couturen treenin, lisäten siihen vähän hauiskääntöä ja sen päälle vielä kahvakuulaa ja kunnon vatsatreeni. Feeling great! Eilinen lähes 60km pyöräily tuntuu kieltämättä vähän kannikoissa, mutta tietääpähän tehneensä ja polkeneensa. Treeni-iloa kaikille!!
maanantai 20. toukokuuta 2013
On ollu niin hiljasta, että tekee mieli kiljasta!
Ja se on muuten vale.
Nimittäin hiljasta ei todellakaan ole ollut - paitsi tällä blogirintamalla omalla kohdallani.
Töissä riittää tohinaa, mutta viime viikon vedin sellasessa etukenossa, että sitä vois kutsua jo melkeen vaakatasossa juoksemiseksi. Miksi? Koska kun meikäläinen järjestää tyttöjen illan, niin se kans järjestetään sitte huolella. Menut on suunniteltu hyvissä ajoin, pihaa laitettu ja kaikkee kivaa ylläriä järjestetty. Ja kaikki olennainen jätetty siihen viime tinkaan ja jotta hommaa ei suoritettaisi millään muotoa helpomman kautta, siihen syssyyn on lisätty sellasia aivan tuikitarpeellisia täskejä kuin
Ruoka oli sairaan hyvää, seura mitä parhainta ja oli vaan kertakaikkiaan upeeta ja hauskaa. Ikävä kyllä, se vaati veronsa ja vietin loppuviikonlopun sitten sohvalla. Sanoinkin Hiihtäjälle, joka huiteli jossain ties millä mönkijäsafareillaan viikonlopun, että muutin sohvan nurkkaan ja se on ihan fakta. Siinä mä tuijotin vuoroin telkkaria, vuoroin nukuin ja rapsuttelin elukoita. Yliyrittäminen ja hirvee onnistumisen tarve, ikuisen perfektionistin pikkuriippakivet vaativat kyllä veronsa!!
Hirveet morkkistelut mä siitä lorvailusta sitten kuitenkin sain aikaiseksi, joten parin vuorokauden tööt-tunnelmoinnin jälkeen päätin kaivaa sen polkupyöräni varastosta ja tarkastaa mussukan kokemat talvivauriot. Krhm, tai siis parin vuoden aikaiset vauriot. Sillä kaunokaisella ei ole ajeltu sitten talokauppojen ja niistä on nyt aika tarkalleen kaksi vuotta aikaa.... No, ei mennä siihen sen tarkemmin, mutta tosiaan pyörä voi hyvin ja pesun, kumien täytön ja ketjujen öljyämisen jälkeen päätin naps, että huomenna mä ajan töihin ja piste.
Ja niin mä tein!
Lähes 29 km tuli yhteen suuntaan matkaa, joka taittui vielä luultua nopeammin. Mieletön tunne ja hanurissa pien puudutus perille päästyäni - ja kohta tosiaan lähen taivaltamaan sitä samaa rundia takas. Ei siinä, jopa joutsen liitty meikäläisen köyhän naisen tsygäkaravaaniin hetkeksi ja lensi ylläni pikkupätkän. Oli melko juhlallinen tunne - melkeen kuin ois hävittäjäsaattueessa saapunu stadionille! ;)
Matkana tuo on melko raskas. Paljon isoja mäkiä joo, mikä tietysti vaatii omat veronsa, mutta duuniin päin ajaessa vikat 10-12 km on niin kertakaikkisen täynnä liikennevaloja, että pannu menee jumiin. Se on vielä raskaampaa, kuin ne mäet! Jatkuvasti saat pysähtyä ja odotella. Ei kestä hermo sellasta nykimistä ja vauhdin laskemista jatkuvasti! Aikaa meni näiden pysähtymisten vuoksi, sekä parin käsittämättömän "haloo, aivot mukaan!"-sotkemisteni ansiosta noin 1h 45min ja uskon vilpittömästi siitä lähtevän varmaan se 15 min pois, jos noita liikennevaloja ei olisi noin paljon. Mut tää Espoo, ihana Espoo.. Vauhtia pystyn lisäämään kunnolla myös, samoin jättää ne parit sotkut pois, eli tavoittelen jatkossa tuolle matkalle sellaista 1,5h aikaa. Siitä sitten voi lähteä kirimään lisää, mutta se nyt olkoon alkuun sopiva aika sotkea mäkisessäkin maastossa töihin - ja sama tietty takas.
On aika pirun hyvä fiilis, eikä enää haittaa viikonlopun sohvapottuilut, jotka pitivät myös herkkuja sisällään aika lailla. Paino on laskenut viime aikoina aika kovasti ja terveydentilakaan ei ole ihan niin justiinsa juuri nyt. Vähän huolestuttavia uutisiakin tuli lääkäriltä tänään, mutta kun en vielä mitään varmaa tiedä, niin turha kai sitä on enempää murehtia. Sen voin sanoa, että sen verran läheltä pahimpia pelkoja näin naisena liippaa, että ehken siksikään edes anna itselleni lupaa jossitella tämän enempää.
Mut hei. Nyt alkoi näemmä paistaa aurinko, joten suljen koneen ja hyppään Raleighini selkään. (Mulla on kyllä eri värinen pyörä, mutta tollanen 7-vaihteinen se on ja aivan riittävä - vaikka luulin, että tarttis enempi vaihteita tohon matkaan.)
Pyöräily - syke korkeella ja hikoillen - on muuten ehkä parasta ikinä. Muistin aamulla taas, miksi oon
a) jäänyt koukkuun aikanaan sisäpyöräilytunteihin,
b) suorittanut kys. lajin ohjaajatutkinnon ja
c) halunnut ohjata sitä, vaikkei se ole ollut taloudellisesti kannattavaa tai
d) vaikka siitä on usein ollut vain ylimääräistä stressiä ns. oikean työn viedessä jo mehut muutenkin.
Terkut,
M
Ps. Jotenkin superia, että voisin kirjoittaa tähän nyt että "Tänään tuli tehtyä: Pyöräily, yli 55km" Jeeee! I <3 Työmatkapyöräily!
Nimittäin hiljasta ei todellakaan ole ollut - paitsi tällä blogirintamalla omalla kohdallani.
Töissä riittää tohinaa, mutta viime viikon vedin sellasessa etukenossa, että sitä vois kutsua jo melkeen vaakatasossa juoksemiseksi. Miksi? Koska kun meikäläinen järjestää tyttöjen illan, niin se kans järjestetään sitte huolella. Menut on suunniteltu hyvissä ajoin, pihaa laitettu ja kaikkee kivaa ylläriä järjestetty. Ja kaikki olennainen jätetty siihen viime tinkaan ja jotta hommaa ei suoritettaisi millään muotoa helpomman kautta, siihen syssyyn on lisätty sellasia aivan tuikitarpeellisia täskejä kuin
- ikkunoiden pesu (120-neliöisessä talossa se ei ole ihan yks hetki, kun ne akkunat siitä putsailee)
- verhojen ompelu (joo, ei mennä ees tähän)
- amerikkalaistyyppisten lahjojen värkkäily (edelleen, no comments)
- erilaisten to do-listojen teko, niin sähköisesti kuin paperillakin
- rikkaruohojen kitkeminen alueilta, joilla vieraat eivät tule edes vierailemaan
- puiden kaato ja metsän siivous (voi elämä)
- jne...
 |
| Oli confettia, ruusunterälehtiä, ranskanpastilleja, ruusuja.. |
Ruoka oli sairaan hyvää, seura mitä parhainta ja oli vaan kertakaikkiaan upeeta ja hauskaa. Ikävä kyllä, se vaati veronsa ja vietin loppuviikonlopun sitten sohvalla. Sanoinkin Hiihtäjälle, joka huiteli jossain ties millä mönkijäsafareillaan viikonlopun, että muutin sohvan nurkkaan ja se on ihan fakta. Siinä mä tuijotin vuoroin telkkaria, vuoroin nukuin ja rapsuttelin elukoita. Yliyrittäminen ja hirvee onnistumisen tarve, ikuisen perfektionistin pikkuriippakivet vaativat kyllä veronsa!!
Hirveet morkkistelut mä siitä lorvailusta sitten kuitenkin sain aikaiseksi, joten parin vuorokauden tööt-tunnelmoinnin jälkeen päätin kaivaa sen polkupyöräni varastosta ja tarkastaa mussukan kokemat talvivauriot. Krhm, tai siis parin vuoden aikaiset vauriot. Sillä kaunokaisella ei ole ajeltu sitten talokauppojen ja niistä on nyt aika tarkalleen kaksi vuotta aikaa.... No, ei mennä siihen sen tarkemmin, mutta tosiaan pyörä voi hyvin ja pesun, kumien täytön ja ketjujen öljyämisen jälkeen päätin naps, että huomenna mä ajan töihin ja piste.
Ja niin mä tein!
Lähes 29 km tuli yhteen suuntaan matkaa, joka taittui vielä luultua nopeammin. Mieletön tunne ja hanurissa pien puudutus perille päästyäni - ja kohta tosiaan lähen taivaltamaan sitä samaa rundia takas. Ei siinä, jopa joutsen liitty meikäläisen köyhän naisen tsygäkaravaaniin hetkeksi ja lensi ylläni pikkupätkän. Oli melko juhlallinen tunne - melkeen kuin ois hävittäjäsaattueessa saapunu stadionille! ;)
Matkana tuo on melko raskas. Paljon isoja mäkiä joo, mikä tietysti vaatii omat veronsa, mutta duuniin päin ajaessa vikat 10-12 km on niin kertakaikkisen täynnä liikennevaloja, että pannu menee jumiin. Se on vielä raskaampaa, kuin ne mäet! Jatkuvasti saat pysähtyä ja odotella. Ei kestä hermo sellasta nykimistä ja vauhdin laskemista jatkuvasti! Aikaa meni näiden pysähtymisten vuoksi, sekä parin käsittämättömän "haloo, aivot mukaan!"-sotkemisteni ansiosta noin 1h 45min ja uskon vilpittömästi siitä lähtevän varmaan se 15 min pois, jos noita liikennevaloja ei olisi noin paljon. Mut tää Espoo, ihana Espoo.. Vauhtia pystyn lisäämään kunnolla myös, samoin jättää ne parit sotkut pois, eli tavoittelen jatkossa tuolle matkalle sellaista 1,5h aikaa. Siitä sitten voi lähteä kirimään lisää, mutta se nyt olkoon alkuun sopiva aika sotkea mäkisessäkin maastossa töihin - ja sama tietty takas.
On aika pirun hyvä fiilis, eikä enää haittaa viikonlopun sohvapottuilut, jotka pitivät myös herkkuja sisällään aika lailla. Paino on laskenut viime aikoina aika kovasti ja terveydentilakaan ei ole ihan niin justiinsa juuri nyt. Vähän huolestuttavia uutisiakin tuli lääkäriltä tänään, mutta kun en vielä mitään varmaa tiedä, niin turha kai sitä on enempää murehtia. Sen voin sanoa, että sen verran läheltä pahimpia pelkoja näin naisena liippaa, että ehken siksikään edes anna itselleni lupaa jossitella tämän enempää.
Mut hei. Nyt alkoi näemmä paistaa aurinko, joten suljen koneen ja hyppään Raleighini selkään. (Mulla on kyllä eri värinen pyörä, mutta tollanen 7-vaihteinen se on ja aivan riittävä - vaikka luulin, että tarttis enempi vaihteita tohon matkaan.)
Pyöräily - syke korkeella ja hikoillen - on muuten ehkä parasta ikinä. Muistin aamulla taas, miksi oon
a) jäänyt koukkuun aikanaan sisäpyöräilytunteihin,
b) suorittanut kys. lajin ohjaajatutkinnon ja
c) halunnut ohjata sitä, vaikkei se ole ollut taloudellisesti kannattavaa tai
d) vaikka siitä on usein ollut vain ylimääräistä stressiä ns. oikean työn viedessä jo mehut muutenkin.
Terkut,
M
Ps. Jotenkin superia, että voisin kirjoittaa tähän nyt että "Tänään tuli tehtyä: Pyöräily, yli 55km" Jeeee! I <3 Työmatkapyöräily!
maanantai 13. toukokuuta 2013
Bootylicious, baby!!
No nyt se on kokeiltu - Bootylicious-ryhmäliikuntatunti Elixiassa. Se aloitettiin tällä:
Tuntihan on vain 30 minuutin mittainen, ei sisällä varsinaisia lämmittelyitä ja loppuunkin on ympätty vain parit perusvenyt. Tunti koostui kahdesta kahden sarjan mittaisesta treenistä, joiden välissä ehti ottaa huikkaa juomapullostaan ja ravistella kinttujaan, jos koki sille tarvetta. Treeniä tehtiin vuorotellen pakaraseudulla ja vuorotellen vatsaa.
Kyseessähän on todella nopea, osittain säätämiseen alussa menevä jumppa, jonka varaan en jättäisi omaa treenailuani - mutta joka oli kieltämättä ihan kivaa vaihtelua salilla pumppailuun ja ähkimiseen. Kävin ennen tuntia tekemässä nopeasti vähän yläkroppaa ja ihan tehnyt fiilis mulla kuitenkin epäilyksistäni huolimatta pyllytunnin jälkeen oli..
Suosittelen ainakin kokeilemaan, vaikka ei tuo minkään lihakimpaleen treeni ollut. Saattaa olla turhan kevyttä ja nopeaa.
Äitienpäiväviikonloppukin oli ja meni, enkä tehnyt treenirintamalla mitään mullistavaa - paitsi lauantaina ennen kampaajaa kävin tempomassa salilla jälleen sen Couturen Grappling Cirquit-treenin ja kokeilin käydä sunnuntaina juoksemassa - mutta siitä on mainittava muutama yksityiskohta.
1. Uusi kampaaja
Luottokampaajani huitelee jälleen maailmalla, joten kaverini suosituksesta uskalsin uudelle kampaajalle, vaikka edelliset kokeilut vieraalla ovat menneet puoskaroinnin puolelle ja päättyneet itkuun. Menin hoideltavaksi alla olevien kuvien kanssa ja sain mitä halusin I´m loving it!! Sweethairin Mia oli ihana ja hänen käsissään syntynyt tukka toimii. Parasta oli, että hänelle pystyi ihan suoraan sanomaan että ei silleen, vaan tälleen, ja mieluiten vielä vähän noin, ja kertomaan kampaamotraumoistaan ilman, että hän tuntui siitä ns. hermostuvan sen kummemmin.
2. Grillaus
Oikeesti - ollaan vasta toukokuussa ja musta tuntuu, että Hiihtäjä vasta lämmittelee grilliä ja alkaa päästä vauhtiin grillailuissaan. Meillä grillataan jumalauta ihan koko ajan.
3. Shoppailu
En ole aikoihin shoppaillut, koska ei ole ollut varaa tai aikaa - eikä sitä fyrkkaa nytkään oikeasti olisi ollut, mutta... Shoppailin silti. Se oli pienenä palana vaihteeksi varsin rentouttavaa ja terapeuttista. Tunsin olevani hetken aikaa melko urbaani, vaikka täältä korvesta sinne ihmisten ilmoille kuljinkin. Ja sopihan sitä kulkea ihmisten ilmoilla, kun oli hieno ja ihana uusi kesätukka! Sillä reissulla törmäsin mm. hämmentäviin DinSkon mainoksiin, joista yhdestä otin kuvankin. On epäreilua laittaa tällasia kuvia nälkästen, macaronseja halajavien pstoskeskushaahuilijoiden kiusaksi! Kurvasin nimittäin heti sisään putiikkiin ja jäljempänä näette, mitä päädyin ostamaan.
4. Pink Shoes
Jep. Nyt mullakin on sellaiset - shokkipinkkien jumppatossujeni lisäksi, omistan nyt myös pinkit korkkarit ja olen ihan rakastunut niihin. Mulla on onnettoman kokoset jalat, enkä saa Suomesta oikein mistään kokoisiani kenkiä. Nyt löysin sitten em. putiikin lasten osastolta nämä kuvan mukaiset pinkit korkkarit, kokoa 33. Pikkusen hiertää mieltä ajatus siitä, että tuen tuollaisten kenkien tuottamista lapsille - koska eihän nyt hyvänen aika tollasia kuulu lasten jaloissa olla..?! Mutta meikälle ne sopii ja tohkeissani köpöttelin niillä ympäri kyökkiä tehdessäni äitienpäiväkakkuja.
Semmosta. Jotenkin tahmee olo jaloissa koko ajan, ei meinaa juoksu kulkea. Motivaatiota olis, mutta tuntuu, että jalat ei vaan kulje. Pitänee fiksata syömispuolta kuntoon ja koittaa nukkua paremmin - molemmissa skarpattavaa, sen myönnän.
Aurinkoisin terkuin,
M
Tuntihan on vain 30 minuutin mittainen, ei sisällä varsinaisia lämmittelyitä ja loppuunkin on ympätty vain parit perusvenyt. Tunti koostui kahdesta kahden sarjan mittaisesta treenistä, joiden välissä ehti ottaa huikkaa juomapullostaan ja ravistella kinttujaan, jos koki sille tarvetta. Treeniä tehtiin vuorotellen pakaraseudulla ja vuorotellen vatsaa.
Kyseessähän on todella nopea, osittain säätämiseen alussa menevä jumppa, jonka varaan en jättäisi omaa treenailuani - mutta joka oli kieltämättä ihan kivaa vaihtelua salilla pumppailuun ja ähkimiseen. Kävin ennen tuntia tekemässä nopeasti vähän yläkroppaa ja ihan tehnyt fiilis mulla kuitenkin epäilyksistäni huolimatta pyllytunnin jälkeen oli..
Suosittelen ainakin kokeilemaan, vaikka ei tuo minkään lihakimpaleen treeni ollut. Saattaa olla turhan kevyttä ja nopeaa.
Äitienpäiväviikonloppukin oli ja meni, enkä tehnyt treenirintamalla mitään mullistavaa - paitsi lauantaina ennen kampaajaa kävin tempomassa salilla jälleen sen Couturen Grappling Cirquit-treenin ja kokeilin käydä sunnuntaina juoksemassa - mutta siitä on mainittava muutama yksityiskohta.
1. Uusi kampaaja
Luottokampaajani huitelee jälleen maailmalla, joten kaverini suosituksesta uskalsin uudelle kampaajalle, vaikka edelliset kokeilut vieraalla ovat menneet puoskaroinnin puolelle ja päättyneet itkuun. Menin hoideltavaksi alla olevien kuvien kanssa ja sain mitä halusin I´m loving it!! Sweethairin Mia oli ihana ja hänen käsissään syntynyt tukka toimii. Parasta oli, että hänelle pystyi ihan suoraan sanomaan että ei silleen, vaan tälleen, ja mieluiten vielä vähän noin, ja kertomaan kampaamotraumoistaan ilman, että hän tuntui siitä ns. hermostuvan sen kummemmin.
2. Grillaus
Oikeesti - ollaan vasta toukokuussa ja musta tuntuu, että Hiihtäjä vasta lämmittelee grilliä ja alkaa päästä vauhtiin grillailuissaan. Meillä grillataan jumalauta ihan koko ajan.
3. Shoppailu
En ole aikoihin shoppaillut, koska ei ole ollut varaa tai aikaa - eikä sitä fyrkkaa nytkään oikeasti olisi ollut, mutta... Shoppailin silti. Se oli pienenä palana vaihteeksi varsin rentouttavaa ja terapeuttista. Tunsin olevani hetken aikaa melko urbaani, vaikka täältä korvesta sinne ihmisten ilmoille kuljinkin. Ja sopihan sitä kulkea ihmisten ilmoilla, kun oli hieno ja ihana uusi kesätukka! Sillä reissulla törmäsin mm. hämmentäviin DinSkon mainoksiin, joista yhdestä otin kuvankin. On epäreilua laittaa tällasia kuvia nälkästen, macaronseja halajavien pstoskeskushaahuilijoiden kiusaksi! Kurvasin nimittäin heti sisään putiikkiin ja jäljempänä näette, mitä päädyin ostamaan.
4. Pink Shoes
Jep. Nyt mullakin on sellaiset - shokkipinkkien jumppatossujeni lisäksi, omistan nyt myös pinkit korkkarit ja olen ihan rakastunut niihin. Mulla on onnettoman kokoset jalat, enkä saa Suomesta oikein mistään kokoisiani kenkiä. Nyt löysin sitten em. putiikin lasten osastolta nämä kuvan mukaiset pinkit korkkarit, kokoa 33. Pikkusen hiertää mieltä ajatus siitä, että tuen tuollaisten kenkien tuottamista lapsille - koska eihän nyt hyvänen aika tollasia kuulu lasten jaloissa olla..?! Mutta meikälle ne sopii ja tohkeissani köpöttelin niillä ympäri kyökkiä tehdessäni äitienpäiväkakkuja.
Semmosta. Jotenkin tahmee olo jaloissa koko ajan, ei meinaa juoksu kulkea. Motivaatiota olis, mutta tuntuu, että jalat ei vaan kulje. Pitänee fiksata syömispuolta kuntoon ja koittaa nukkua paremmin - molemmissa skarpattavaa, sen myönnän.
Aurinkoisin terkuin,
M
perjantai 10. toukokuuta 2013
Palaahan rasva pihatöissä?
Huomenta pöytään!
Täällä on vietetty ns. löysempää viikkoa treenin suhteen, koska on ollut tärkeää ja akuuttia tekemistä ja rempattavaa muuallakin, kuin pakaraseudulla. ;)
Maanantaina tein kyllä jalkatreenin ja ke-aamuna käsi- ja yläkroppatreenin, mutta aerobisen liikunnan määrä on ollut olematon. Tiistai meni nimittäin näissä merkeissä:
Kyseessä on siis sitruunainen mansikkamoussekakku, jonka tein kollegsn muksun juhliin. Tuo on mulle sellainen rakas ja täysin päätön harrastus, koska se syö vapaa-aikaa ja rajoittaa muutoinkin tekemisiä. No, tää vei aikaa tiistaina käytännössä koko illan. Siinä sivussa tein myös esityksen keskiviikolle, sillä keskiviikko oli tärkeä päivä paitsi sille pienelle sankarille, jolle tämä kakku meni, niin myös minulle - kävin nimittäin esittelemässä opinnäytetyöni ja kuulemassa tuomioni opintojeni suhteen. Ja jos nyt hypätään nopeasti pois aiheesta "kakut", niin voin kertoa, että minulla saattavat olla opinnot molempien käynnissä olevien tutkintojen osalta pulkassa kesäkuun aikana! HUHHUH. Vihdoin!!!
No joo, ne kakut. Jos jota kuta kiinnostaa, niin täällä on vähän lisää allekirjoittaneen tusaamia kakkua. Kaikkia en ole muistanut tai ehtinyt kuvata, mutta jonkun verran niitä kuvia löytyy.
Keskiviikkona uhrasin sitten kakun koristelun jälkeisen aamun (herätys 04.00 - siitä kakkubisneksen hulluudesta puheen ollen.....) melko nopealle, mutta mielestäni tehokkaalle treenille yläkropan kanssa ja ilta menikin sitten seuraavaan askareen parissa...
Näillä ammattilaisen vehkeillä, sekä ompelukonetta hyödyntäen tuli verhoiltua kahdeksan kappaletta ruokahuoneen tuoleja. Ihan hirveetä hommaa. Ei tarvii toivottavasti ihan hetkeen ruveta moiseen savottaan, vaikka kissamme kyllä näyttivät jo heti keskiviikkoiltana, että a) kangas ei ole kissan kynsiä kestävää sorttia ja b) kangas toimii kuin kärpäspaperi, eli se imee karvaa itseensä hullun lailla. Kiva. Palkitseva projekti kaiken kaikkiaan...
Lähes helteinen helatorstai kului vielä tuoliprojektin parissa, kunnes siirryin ulkohommiin. Ja vaikka treenailu ja aerobinen on ollut vähissä tällä viikolla, niin täytyy myöntää eilisen kuitanneen sen puutteen 6-0. Pitkälle yli 4 tuntia meni non-stoppina haravoidessa, risuja kerätessä, pajukkoa kaataessa ja kärryjä mäkistä tonttiamme ylös ja alas kärrätessä. Soijaa pukkas, mutta hyvä niin. Nyt alkaa piha olla pikkuhiljaa siistimpään päin. Seuraavalla kerralla otan sykemittarin mukaani, sillä ihan mielenkiinnosta haluan tietää, paljonko kulutus noissa hommissa oikeasti on. Onko jollain jo kokemusta? Itse olin aivan hiestä märkä ja takki oli tyhjä kolmen tunnin kohdalla, mutta sitten se uupumus meni vähän ohi ja jaksoin vielä pusertaa loppuun aloittamani työt. Toki kevyempää on esim. istutella kukkia jne, kuin tuo eilinen puusavotta ja metsäpohjan haravointi, osittain ylämäkeen sekin.
Tänään muuten saan ehkä haettua ne uudet juoksukenkäni, joita toivottavasti pääsen testaamaan heti huomenna viimeistään. Viikonloppuna olis tarkoitus kaivaa myös pyörä puuliiteristä, öljytä ja huoltaa se ja käydä kokeilemassa vähän pidempää lenkkiä. Osittain Baniinan työmatkajuoksusta innostuneena haastoin itseni jo mentaalitasolla pyöräilemään ainakin joitakin kertoja töihin ja takaisin, mikä tarkoittaa siis noin 26 km yhdensuuntaista matkaa - edellyttäen, etten eksy reitiltä. Autollahan tuo matka on melkein 10 km pidempi, koska pyrin ajamaan ajallisesti nopeinta reittiä ja tähtään pikkuteiltä isommille baanoille asap.
Vielä pakko laittaa tähän kuva aamiaiskattauksestani, jota naureskelin aiemmin, että on Sirpan kanssa usein identtinen (aamiaisen yhtenä osana aina MeNaiset - noloa or not?) mutta tänään jälleen em. tuoliterroristien ansiosta haasteellinen...
.jpg)
ONNEKSI ON PERJANTAI! Saa rauhassa pari päivää kuopia pihaa, juosta, pyöräillä, leipoa äitienpäiväkakkuja (meillä on kattauksia peräti 3 - "modernien" eroperheiden lapsia kun miehen kanssa ollaan...) ja kaikenlaista kivaa.
Sitä ennen kuitenkin vielä työpäivä edessä, tiukka treeni ja sitten vasta.
Ai niin, uppouduin tässä eräänä iltana juoksukalenterin syövereihin. Lomareissujen ja niiltä palautumisen, sekä riittävän valmistautumisajan takaamiseksi näyttäisi siltä, että voisin yrittää sitä puolimaratonia joko
Kaikki on merkitty kalenteriin jo, ja ehkä realistisin olisi tuo Vuosaarijuoksu tai Rantamaraton. Ruissalojuoksu olisi siinä mielessä kiva, että sen maisemia on kehuttu ihan pirusti ja olisi täysin uusi juoksuympäristö. Vaan onko se sitten kuinka hyvä, että on täysin uusi reitti? Tosin, enpä mä tuolla Vuosaaressakaan juuri ole viime vuosina käynyt. Saati juossut... :)
Erittäin hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille - ja ihanaa äitienpäivää äideille!
-M
Täällä on vietetty ns. löysempää viikkoa treenin suhteen, koska on ollut tärkeää ja akuuttia tekemistä ja rempattavaa muuallakin, kuin pakaraseudulla. ;)
Maanantaina tein kyllä jalkatreenin ja ke-aamuna käsi- ja yläkroppatreenin, mutta aerobisen liikunnan määrä on ollut olematon. Tiistai meni nimittäin näissä merkeissä:
Kyseessä on siis sitruunainen mansikkamoussekakku, jonka tein kollegsn muksun juhliin. Tuo on mulle sellainen rakas ja täysin päätön harrastus, koska se syö vapaa-aikaa ja rajoittaa muutoinkin tekemisiä. No, tää vei aikaa tiistaina käytännössä koko illan. Siinä sivussa tein myös esityksen keskiviikolle, sillä keskiviikko oli tärkeä päivä paitsi sille pienelle sankarille, jolle tämä kakku meni, niin myös minulle - kävin nimittäin esittelemässä opinnäytetyöni ja kuulemassa tuomioni opintojeni suhteen. Ja jos nyt hypätään nopeasti pois aiheesta "kakut", niin voin kertoa, että minulla saattavat olla opinnot molempien käynnissä olevien tutkintojen osalta pulkassa kesäkuun aikana! HUHHUH. Vihdoin!!!
No joo, ne kakut. Jos jota kuta kiinnostaa, niin täällä on vähän lisää allekirjoittaneen tusaamia kakkua. Kaikkia en ole muistanut tai ehtinyt kuvata, mutta jonkun verran niitä kuvia löytyy.
Keskiviikkona uhrasin sitten kakun koristelun jälkeisen aamun (herätys 04.00 - siitä kakkubisneksen hulluudesta puheen ollen.....) melko nopealle, mutta mielestäni tehokkaalle treenille yläkropan kanssa ja ilta menikin sitten seuraavaan askareen parissa...
Näillä ammattilaisen vehkeillä, sekä ompelukonetta hyödyntäen tuli verhoiltua kahdeksan kappaletta ruokahuoneen tuoleja. Ihan hirveetä hommaa. Ei tarvii toivottavasti ihan hetkeen ruveta moiseen savottaan, vaikka kissamme kyllä näyttivät jo heti keskiviikkoiltana, että a) kangas ei ole kissan kynsiä kestävää sorttia ja b) kangas toimii kuin kärpäspaperi, eli se imee karvaa itseensä hullun lailla. Kiva. Palkitseva projekti kaiken kaikkiaan...
Lähes helteinen helatorstai kului vielä tuoliprojektin parissa, kunnes siirryin ulkohommiin. Ja vaikka treenailu ja aerobinen on ollut vähissä tällä viikolla, niin täytyy myöntää eilisen kuitanneen sen puutteen 6-0. Pitkälle yli 4 tuntia meni non-stoppina haravoidessa, risuja kerätessä, pajukkoa kaataessa ja kärryjä mäkistä tonttiamme ylös ja alas kärrätessä. Soijaa pukkas, mutta hyvä niin. Nyt alkaa piha olla pikkuhiljaa siistimpään päin. Seuraavalla kerralla otan sykemittarin mukaani, sillä ihan mielenkiinnosta haluan tietää, paljonko kulutus noissa hommissa oikeasti on. Onko jollain jo kokemusta? Itse olin aivan hiestä märkä ja takki oli tyhjä kolmen tunnin kohdalla, mutta sitten se uupumus meni vähän ohi ja jaksoin vielä pusertaa loppuun aloittamani työt. Toki kevyempää on esim. istutella kukkia jne, kuin tuo eilinen puusavotta ja metsäpohjan haravointi, osittain ylämäkeen sekin.
Tänään muuten saan ehkä haettua ne uudet juoksukenkäni, joita toivottavasti pääsen testaamaan heti huomenna viimeistään. Viikonloppuna olis tarkoitus kaivaa myös pyörä puuliiteristä, öljytä ja huoltaa se ja käydä kokeilemassa vähän pidempää lenkkiä. Osittain Baniinan työmatkajuoksusta innostuneena haastoin itseni jo mentaalitasolla pyöräilemään ainakin joitakin kertoja töihin ja takaisin, mikä tarkoittaa siis noin 26 km yhdensuuntaista matkaa - edellyttäen, etten eksy reitiltä. Autollahan tuo matka on melkein 10 km pidempi, koska pyrin ajamaan ajallisesti nopeinta reittiä ja tähtään pikkuteiltä isommille baanoille asap.
Vielä pakko laittaa tähän kuva aamiaiskattauksestani, jota naureskelin aiemmin, että on Sirpan kanssa usein identtinen (aamiaisen yhtenä osana aina MeNaiset - noloa or not?) mutta tänään jälleen em. tuoliterroristien ansiosta haasteellinen...
.jpg)
ONNEKSI ON PERJANTAI! Saa rauhassa pari päivää kuopia pihaa, juosta, pyöräillä, leipoa äitienpäiväkakkuja (meillä on kattauksia peräti 3 - "modernien" eroperheiden lapsia kun miehen kanssa ollaan...) ja kaikenlaista kivaa.
Sitä ennen kuitenkin vielä työpäivä edessä, tiukka treeni ja sitten vasta.
Ai niin, uppouduin tässä eräänä iltana juoksukalenterin syövereihin. Lomareissujen ja niiltä palautumisen, sekä riittävän valmistautumisajan takaamiseksi näyttäisi siltä, että voisin yrittää sitä puolimaratonia joko
- 10.8. Runner´s Twilightissa,
- 7.9. Vuosaarijuoksussa tai
- 21.9. Espoon Rantamaratonilla tai Ruissalojuoksussa.
Kaikki on merkitty kalenteriin jo, ja ehkä realistisin olisi tuo Vuosaarijuoksu tai Rantamaraton. Ruissalojuoksu olisi siinä mielessä kiva, että sen maisemia on kehuttu ihan pirusti ja olisi täysin uusi juoksuympäristö. Vaan onko se sitten kuinka hyvä, että on täysin uusi reitti? Tosin, enpä mä tuolla Vuosaaressakaan juuri ole viime vuosina käynyt. Saati juossut... :)
Erittäin hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille - ja ihanaa äitienpäivää äideille!
-M
maanantai 6. toukokuuta 2013
Blogihaaste. Ps. Miks ihmistä nälättää NÄIN paljon treenin jälkeen?
Oujeah, sain höpöhöpöhaasteen Fit you too!:n esimerkilliseltä Katrilta. Esimerkillinen nyt vaikka siksi, että hän tunnustautui just avoimesti maksalaatikkomuijaksi blogissaan - ja kutsuu tuota herkkuaan vielä lempeästi "maksikseksi". Ihanaa, että muillakin on mielitekoja ja hämmentäviä mieliruokia. :)
Täs tulee:
1. Mikä olisi parasta, mitä sinulle voisi vuoden sisään tapahtua? (Siis jotain realistista eikä esim. tutkimusmatka avaruuteen:D...)
- No näinhän EI sais sanoa, mutta lottovoitto olis kiva. Lähinnä sen takia, että olen Kelalle aika kivasti velkaa opintotukia ja -lainaa, jotka olis kiva saada pois niskasta ahistelemasta. Ne meinaan ahistelee aikalailla ajoittain. Mut ehkä myös joku sokeriallegia olis myös hyvä, koska pääsisin irti herkuista.
2. Onko sinulla jotain pahaa tapaa, josta joku(esim puoliso) huomauttelee aktiivisesti?
- Myöhästely. Eikä siitä huomauttele vain puoliso...
3. Mitä muuta lajia harrastaisit, jos saisit aikaa ja mahdollisuuden?
- Ratsastusta.
4. Mikä on lempivaatteesi ja miksi?
- Yöpaita, jonka sain pikkusiskolta ja -veljeltä toissa jouluna. Pitkät hihat, helma lattiaan asti. Täydellinen, nuhjunen, lämmin ja kotoisa. Voisin hiihdellä siinä koko ajan. Puolisoni pitää asusta lähes yhtä paljon, kuin myöhästelystäni..
5. 3 lemppariravintolaasi/annosta ja miksi?
- Farang / tasting menu, josta erityisesti: pehmeäkuorista taskurapua, vihreää mangoa, minttua, karamellisoitua pähkinää, vihreä nahm jim - koska mikään ei vaan voi olla niin järjettömän hyvää, erilaista, uutta, täydellistä ja yksinkertaisesti kaikki makuaistit räjäyttävää.
- Lido di Ostiassa, Rooman lähellä tuli syötyä merenrantaravintolassa sellanen äyriäispasta, että vieläkin itkettää. Se oli rakkautta. Niin tuoreet raaka-aineet, täydelliset maut, upea miljöö.
- Benalmadenassa, Espanjan aurinkorannikolla oli paljon pelkkää shaibaa tyrkyllä ja brittien ylläpitämiä kuppiloita; mutta meidän omassa pikkukylässä sai niin yllättäen tajuttoman hyvää rapu- ja simpukkarisottoa, että mainitsen sen. Ah, niin hyvää!
Kysymykseni seuraaville:
1. Matkin - mainitse 3 lempiravintolaasi tai -annostasi?
2. Top3 elokuvat ja miksi?
3. Kun motivaatiopula iskee, mitä teet?
4. Mikä on mielestäsi ehdottomasti parasta treenimusaa?
5. Onko maailmassa vielä urheilulajeja, joita haluaisit kokeilla ja miksi?
Haastan:
Baniina - Anita
Jännää. Olen olevinaan pihnityttöjä, mutten muista yhtäkään ravintola-annosta, joka on nimenomaan lihaa, joka vetäis niin hiljaiseksi kuin nuo em. meren antimet.
Noin. Aika kaukana oli treenihenkisyys noista vastauksista. Noi vastauksethan antaa musta kuvan, että makaan pieruverkkareissa sohvalla kaiket päivät ja haaveilen erilaisista hiilari- ja äyriäispitosista aterioista, joita vois mahdollisesti syödä silloin tällöin hepan selästä käsin. Nice!!
Ruoasta päästäänkin kätevästi siihen, että mä en tajua mitä tehdä tälle tolkuttomalle nälälle, mikä treenin jälkeen tulee?! Tein noin 1,5 tunnin treenin, jonka jälkeen vedin palkkarin ja siitä 1-2h sisään söin. Ei riitä. Kuten usein muulloinkin, menee tunti ja tekee mieli syödä kokonainen ruisreikäleipä, pussi pähkinöitä, kana suurinpiirtein sulkineen ja vielä parit hedelmät päälle. Mikään ei riitä!! Missä vika? Joo, päivällä oon usein syönyt huonosti, koska en ehdi syödä, mutta treenin jälkeen palkkari + ruoka. Miksei se riitä? Miksi aina saa mennä nälissään nukkumaan tai vaihtoehtoisesti repsahtaa kauheeseen ahmimiseen?
Nimimerkillä "Vedin just kaks kourallista Bran Flakeseja"
Täs tulee:
1. Mikä olisi parasta, mitä sinulle voisi vuoden sisään tapahtua? (Siis jotain realistista eikä esim. tutkimusmatka avaruuteen:D...)
- No näinhän EI sais sanoa, mutta lottovoitto olis kiva. Lähinnä sen takia, että olen Kelalle aika kivasti velkaa opintotukia ja -lainaa, jotka olis kiva saada pois niskasta ahistelemasta. Ne meinaan ahistelee aikalailla ajoittain. Mut ehkä myös joku sokeriallegia olis myös hyvä, koska pääsisin irti herkuista.
2. Onko sinulla jotain pahaa tapaa, josta joku(esim puoliso) huomauttelee aktiivisesti?
- Myöhästely. Eikä siitä huomauttele vain puoliso...
3. Mitä muuta lajia harrastaisit, jos saisit aikaa ja mahdollisuuden?
- Ratsastusta.
4. Mikä on lempivaatteesi ja miksi?
- Yöpaita, jonka sain pikkusiskolta ja -veljeltä toissa jouluna. Pitkät hihat, helma lattiaan asti. Täydellinen, nuhjunen, lämmin ja kotoisa. Voisin hiihdellä siinä koko ajan. Puolisoni pitää asusta lähes yhtä paljon, kuin myöhästelystäni..
5. 3 lemppariravintolaasi/annosta ja miksi?
- Farang / tasting menu, josta erityisesti: pehmeäkuorista taskurapua, vihreää mangoa, minttua, karamellisoitua pähkinää, vihreä nahm jim - koska mikään ei vaan voi olla niin järjettömän hyvää, erilaista, uutta, täydellistä ja yksinkertaisesti kaikki makuaistit räjäyttävää.
- Lido di Ostiassa, Rooman lähellä tuli syötyä merenrantaravintolassa sellanen äyriäispasta, että vieläkin itkettää. Se oli rakkautta. Niin tuoreet raaka-aineet, täydelliset maut, upea miljöö.
- Benalmadenassa, Espanjan aurinkorannikolla oli paljon pelkkää shaibaa tyrkyllä ja brittien ylläpitämiä kuppiloita; mutta meidän omassa pikkukylässä sai niin yllättäen tajuttoman hyvää rapu- ja simpukkarisottoa, että mainitsen sen. Ah, niin hyvää!
Kysymykseni seuraaville:
1. Matkin - mainitse 3 lempiravintolaasi tai -annostasi?
2. Top3 elokuvat ja miksi?
3. Kun motivaatiopula iskee, mitä teet?
4. Mikä on mielestäsi ehdottomasti parasta treenimusaa?
5. Onko maailmassa vielä urheilulajeja, joita haluaisit kokeilla ja miksi?
Haastan:
Baniina - Anita
Jännää. Olen olevinaan pihnityttöjä, mutten muista yhtäkään ravintola-annosta, joka on nimenomaan lihaa, joka vetäis niin hiljaiseksi kuin nuo em. meren antimet.
 |
| Välimeren rannalla, Lido di Ostiassa Italiassa äyriäispasta näytti tältä. |
 |
| Risotto Benalmadena Pueblo-style |
Ruoasta päästäänkin kätevästi siihen, että mä en tajua mitä tehdä tälle tolkuttomalle nälälle, mikä treenin jälkeen tulee?! Tein noin 1,5 tunnin treenin, jonka jälkeen vedin palkkarin ja siitä 1-2h sisään söin. Ei riitä. Kuten usein muulloinkin, menee tunti ja tekee mieli syödä kokonainen ruisreikäleipä, pussi pähkinöitä, kana suurinpiirtein sulkineen ja vielä parit hedelmät päälle. Mikään ei riitä!! Missä vika? Joo, päivällä oon usein syönyt huonosti, koska en ehdi syödä, mutta treenin jälkeen palkkari + ruoka. Miksei se riitä? Miksi aina saa mennä nälissään nukkumaan tai vaihtoehtoisesti repsahtaa kauheeseen ahmimiseen?
Nimimerkillä "Vedin just kaks kourallista Bran Flakeseja"
Anonyymit Ahdistuneet
Mä en lähtökohtaisesti haluais masentua muiden onnistumisista, mutta tosiasia on, että etenkin ns. oikeassa elämässä koen jatkuvaa huonommuutta kanssaihmisteni keskuudessa. Milloin se on vaatetus, milloin hiukset, milloin matkustelu tai ura, tai vaikka käsityötaidot. No tää on kauheen yleistä naisten keskuudessa, enkä varmasti ole ainoa lajissani, joka vielä kaiken lisäksi tietää sen olevan äärimmäisen typerää ja lapsellista, niin myös vastenmielistä. Se aikaansaa sitä naisten niin paljon harrastamaa selän takana puhumista, mutta ennen kaikkea se synketää itse kunkin sisintä ihan turhaan. Kauhea, raskas ja raakkuva apina koko ajan harteilla jäkättämässä ja nälvimässä, vaikka ilmankin vois elää!
No joo. Mä vedin viikonlopun aikana taas pussillisen mikropoppareita (voinmakuisia, ja selluliitit kiittelee!), puoli pussia Pandan ihan killerihyviä salmiakki-suklaa-XXL-lakuja (horror-nimikin), kotitekoista pullaa, parit siiderit, vähän raparperipiirakkaa, pakistanilaista ruokaa sekä suklaapirtelöä. Huono ihminen luki sit tän viikonlopun päälle vähän blogeja ja totes, että ai saakeli mä olenkin huono ihminen ja voi persetti, kun noi muut on noin hyviä ja tikissä. Että nyt mä vihaan ainakin niitä sitten.
What the hell, woman?!! Mä olen lähes 30-vuotias ja mä märehdin jonkun muun bikinibodya, syön vähän lisää lakuja ja itken kollegalle, et voi ku olisin tollanen. No en oo, enkä tuu, koska itsekuriahan multa ei löydy sen vertaa - mutta ei se tälleen ainakaan löydy.
Ja mitä väliä. 95% ajasta syön terveellisesti, liikun paljon, pyrin huolehtimaan itsestäni ja jatkuvaa stressiä lukuunottamatta en tee itselleni tahallani hallaa. Mä lähden nyt salille, teen sen viime viikolla ekaa kertaa läpikäymäni jalka- ja peppuohjelman, johon yhdistän vatsalihashaasteen 2. viikon treenin, käyn ehkä juoksemassa ja lopetan tän uikutuksen. Oikeasti mä olen positiivinen ihminen, mitä on ehkä vaikea uskoa...
Sitä paitsi, takana on niin huippuviikonloppu, että blogosfääri eikä mikään sais saada häntää roikkumaan tähän malliin. Kämppää on rempattu ja työhuone saatu valmiiksi, pihaa on kuopsuteltu pitkälti toistakymmentä tuntia, kukkia on hankittu ja oman salaattibaarin taimet on istutettu. Lätkää & leffojakin on katottu ja herkkuja nautittu. Pikkusen turvottaa, mut hei, se lähtee ja ihan just jo juoksen lenkkiä ja treenaan tuolla - että morjesta vaan, luovutan ainakin hetkeks jakkarani Anonyymeissa Ahdistuneissa jollekin toiselle! (Tai mielellään ei kenellekään.)
Ps. Kuulostaako muuten VÄHÄN nyt itsensä kusettamiselta? Vai enempiki tsemppaamiselta? En tiiä, mut toivottavasti heräisin joskus siihen todellisuuteen, ettei vähintäänkin pari kertaa kuussa tarttis puolustella itse itselleen karkkipussipäiviä - tai kokonaisia viikonloppuja.
No joo. Mä vedin viikonlopun aikana taas pussillisen mikropoppareita (voinmakuisia, ja selluliitit kiittelee!), puoli pussia Pandan ihan killerihyviä salmiakki-suklaa-XXL-lakuja (horror-nimikin), kotitekoista pullaa, parit siiderit, vähän raparperipiirakkaa, pakistanilaista ruokaa sekä suklaapirtelöä. Huono ihminen luki sit tän viikonlopun päälle vähän blogeja ja totes, että ai saakeli mä olenkin huono ihminen ja voi persetti, kun noi muut on noin hyviä ja tikissä. Että nyt mä vihaan ainakin niitä sitten.
What the hell, woman?!! Mä olen lähes 30-vuotias ja mä märehdin jonkun muun bikinibodya, syön vähän lisää lakuja ja itken kollegalle, et voi ku olisin tollanen. No en oo, enkä tuu, koska itsekuriahan multa ei löydy sen vertaa - mutta ei se tälleen ainakaan löydy.
Ja mitä väliä. 95% ajasta syön terveellisesti, liikun paljon, pyrin huolehtimaan itsestäni ja jatkuvaa stressiä lukuunottamatta en tee itselleni tahallani hallaa. Mä lähden nyt salille, teen sen viime viikolla ekaa kertaa läpikäymäni jalka- ja peppuohjelman, johon yhdistän vatsalihashaasteen 2. viikon treenin, käyn ehkä juoksemassa ja lopetan tän uikutuksen. Oikeasti mä olen positiivinen ihminen, mitä on ehkä vaikea uskoa...
Sitä paitsi, takana on niin huippuviikonloppu, että blogosfääri eikä mikään sais saada häntää roikkumaan tähän malliin. Kämppää on rempattu ja työhuone saatu valmiiksi, pihaa on kuopsuteltu pitkälti toistakymmentä tuntia, kukkia on hankittu ja oman salaattibaarin taimet on istutettu. Lätkää & leffojakin on katottu ja herkkuja nautittu. Pikkusen turvottaa, mut hei, se lähtee ja ihan just jo juoksen lenkkiä ja treenaan tuolla - että morjesta vaan, luovutan ainakin hetkeks jakkarani Anonyymeissa Ahdistuneissa jollekin toiselle! (Tai mielellään ei kenellekään.)
Ps. Kuulostaako muuten VÄHÄN nyt itsensä kusettamiselta? Vai enempiki tsemppaamiselta? En tiiä, mut toivottavasti heräisin joskus siihen todellisuuteen, ettei vähintäänkin pari kertaa kuussa tarttis puolustella itse itselleen karkkipussipäiviä - tai kokonaisia viikonloppuja.
perjantai 3. toukokuuta 2013
Kotoilua, kuntoilua ja kiekkoa.
Kotoilu is back. Olen sen verran energinen, että tänään huushollissamme suoritettu huonekalujen järjestyksen muutos sai sisustusinnostuksen jälleen heräämään. Meillä ei kyllä olis nyt oikeastaan varaa juurikaan sisustella, mutta joitakin asioita hankintalistalla vaan väkisinkin on. Yksi iso menoerä ovat 12 kpl ruokahuoneen pöydän tuoleja, tai tarkemmin sanottuna niiden verhoilu. Raivostuttava homma ja vielä ärsyttävämpi hinta niillä kankailla - 20-30 euroa metri! No, aion kyllä ottaa asian tavalla tai toisella työn alle. Vastahan se on 2 vuotta ollut tavoitteena... Mutta tässä keväässä on nyt sitä jotain!!!
Energiaa on ihan pirusti, tavallaan. Tänään oli kyllä helkkarin tahmee tunne salille mennessä, mutta jaksoin siltikin tehdä ihan ok käsi- ja yläkroppatreenin, sekä ottaa sen vatsalihashaasteenkin jälleen haltuuni. Ensi viikolla pitää muuten kaivella siitä se vko 2-sarja käyttöön. Huomasin kyllä, että eilinen 14km ennätysjuoksu painoi vielä, enkä ollut ihan täydessä iskussa - mutta tein parhaani. Seuraava salitreeni tulossa vasta maanantaina, sillä viikonloppu on pyhitetty pihatöille ja kotoilulle. Ja koirien kanssa liikkumiselle.
Tänään pääsin korkkaamaan muuten uudet kenkäni. Pakko myöntää, että aika huomiotaherättävän pinkit ne kyllä on! Kaveri sanoi, että kannattais ehkä käyttää mustien housujen kanssa jotain värikkäämpää toppia, niin ei noin härskisti pomppais nuo popot esiin. Mut hei, KUKA kattoo kenenkään jalkoja siellä?! Haluan uskoa, et itse kukin keskittyy suurimmaksi osaksi omaan treeniinsä. Ei mun voimauttaviin supertossuihin. ;)
Ja entäs sitten toi lätkä?! Kyllä sitä on odotettu!!! Meillä syötiin äsken just ennen matsia kunnon jättipihvit, grillattua ananasta ja paprikaa, sekä keväistä varhaiskaalisalaattia - kuulemma mun palkankorotuksen kunniaksi (jee, hyvä minä!) ja nyt silmä kovana seurataan Suomen ekaa matsia. Ja TOINEN MAAAAALIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!!!!! Wohoo, tää on silkkaa juhlaa!!!!! JES JES JES!!!
Aha. Ei se ollutkaan maali. No voi elämä! Onneks on se yksi maali jo alla ja kuten Mertaranta äsken totesi "ei se pojat mitään, tehdään kohta lisää". ;)
Terkut muidekin kotikatsomoihin!
Energiaa on ihan pirusti, tavallaan. Tänään oli kyllä helkkarin tahmee tunne salille mennessä, mutta jaksoin siltikin tehdä ihan ok käsi- ja yläkroppatreenin, sekä ottaa sen vatsalihashaasteenkin jälleen haltuuni. Ensi viikolla pitää muuten kaivella siitä se vko 2-sarja käyttöön. Huomasin kyllä, että eilinen 14km ennätysjuoksu painoi vielä, enkä ollut ihan täydessä iskussa - mutta tein parhaani. Seuraava salitreeni tulossa vasta maanantaina, sillä viikonloppu on pyhitetty pihatöille ja kotoilulle. Ja koirien kanssa liikkumiselle.
Tänään pääsin korkkaamaan muuten uudet kenkäni. Pakko myöntää, että aika huomiotaherättävän pinkit ne kyllä on! Kaveri sanoi, että kannattais ehkä käyttää mustien housujen kanssa jotain värikkäämpää toppia, niin ei noin härskisti pomppais nuo popot esiin. Mut hei, KUKA kattoo kenenkään jalkoja siellä?! Haluan uskoa, et itse kukin keskittyy suurimmaksi osaksi omaan treeniinsä. Ei mun voimauttaviin supertossuihin. ;)
Ja entäs sitten toi lätkä?! Kyllä sitä on odotettu!!! Meillä syötiin äsken just ennen matsia kunnon jättipihvit, grillattua ananasta ja paprikaa, sekä keväistä varhaiskaalisalaattia - kuulemma mun palkankorotuksen kunniaksi (jee, hyvä minä!) ja nyt silmä kovana seurataan Suomen ekaa matsia. Ja TOINEN MAAAAALIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!!!!! Wohoo, tää on silkkaa juhlaa!!!!! JES JES JES!!!
 |
| Ihan kiva motivaatiokuva lätkähengessä, yeah? Kuvan osoite. |
Aha. Ei se ollutkaan maali. No voi elämä! Onneks on se yksi maali jo alla ja kuten Mertaranta äsken totesi "ei se pojat mitään, tehdään kohta lisää". ;)
Terkut muidekin kotikatsomoihin!
torstai 2. toukokuuta 2013
Uudet treenikengät, vastoinkäymisiä vaatepuolella ja ennätysjuoksu.
Vappuähky kannatti! Nimittäin energiaa riitti tänään ennätysjuoksuun, tosin osittain johtuen myös varsin voi-, yms. kaloripommipitoisesta pidemmän kaavan lounaasta Kappelin Parsa-viikoilla. <3
Pääsin salille duunin jälkeen ja ajattelin, että avot, meikä korkkaa supersiistit, vappuaattona ennen hummailuun lähtöä ostetut treenitossut ja käy tekemässä ihan huikeen käsi- ja yläkropan treenin vapun mässäilyistä ja turvotuksesta huolimatta. Ajattelin, et nyt ei muuten mikään masenna tai lannista mua, koska tadaa - sain tänään hyväksytyt paperit käpälään ammattitutkintoni osalta! Enää uupuu siis ne paprut ammattikorkeesta, ja tää ikuisuusprojektini opiskelijana on vihdoin ohi. No joo, mutta.
Tempasin treenikassin siinä sitten pukkarissa auki ja ketutuksen määrä oli yhtäkkiä katossa. Olin jättänyt treenitopin ja -rintsikat himaan, eikä yllä oleva vaatetus sopinut lainkaan salilla puuhasteluun. Puhvihihainen hengittämätön paita olis tehnyt musta paitsi aivan naurettavan näköisen ilmestyksen niin myös tehnyt treenaamisesta aika nihkeetä. En halunnut kuitenkaan jättää treenioptiota täysin käyttämättä, joten normiliivit ylläni ja huppari siihen päälle vedettynä menin sinne jo aiemmin mainitsemaani, saliltamme löytyvään pimeään huoneeseen juostakseni sen puolen tunnin lenkin, mitä personal trainer käski juosta 3-4 kertaa viikossa kestävyyttä kasvattaakseni.
Hupparissa. Juoksemaan. Just. Joo, ei hengittävä vaihtoehto sekään mut arvatkaa, sepä ei kyllä haitannut pätkääkään. Oli virtaa, oli energiaa, askel kulki ja voi morjens, mä juoksin elämäni ekaa kertaa sen yli 10km ja kerralla sitten kunnolla yli - 14km lasiin peruskestävyys-sykealueella juostuna aikaan 103min 20sek!!! On NIIN älyttömän hyvä olo ja mieli! Kaloreitakin paloi 600kcal ja hien määrä oli jotain niin karseeta, mutta vitsi mikä fiilis. I did it! :) Kyllä mä sen puolimaratonkin vielä saan juostua, ihan varmasti.
Ainut mikä vähän jäi kirvelemään, oli niiden uusien, ihanien shokkipinkkien treenitossujen jääminen nyt koeajamatta! Hah. Ne jäi kassiin, kun valkkasin juoksutossut niiden sijaan alleni.
Noi tossut ovat muuten Stadiumista ja itseasiassa lasten treenikengät. Aika sähäkkä väri, mutta tykkään. Mutta on tosi pieni jalka (33,5), mikä rajottaa melko paljon jalkineiden hankintaa. Onneksi nykyään alkaa olla jo lapsillekin noita treeni- ja ulkoilujalkineita, ihan oikeilla iskujavaimentavilla pohjilla ja tukevilla rakenteilla muutoinkin. Ainakin juoksutossuihini olen ollut tosi tyytyväinen, vaikka nyt huomaan niidenkin jo kaipaavan päivitystä. Sillekin osastolle on muuten tulossa pian update, sillä sain tilata nämä itselleni synttärilahjaksi. Hiihtäjä sponssaa kilttinä miehenä rakkaan naisensa urheiluharrastuksia jälleen kerran... :)
Oletteko muuten saaneet paljon noita liikuntapainotteisia lahjoja kumppaniltanne? Mulle tulee nyt äkkiä mietittynä ihan lahjoja mieleen sykemittari (jonka kellon mä oon jonnekin onnistunut kadottamaan - buhuu!), viime jouluna saadut murtsikkasukset ja -monot (täydellinen lahja!) sekä nyt nuo juoksukengät. Muutoin se on tuonu mulle ylläreinä ainakin kahvakuulan ja voimarullan, sekä jumppapallon, -maton ja -kuminauhoja. Huh, aika paljon kun nyt miettii! Olenkohan osannut edes olla riittävän kiitollinen?! No, sen voin ainakin myöntää, että liikuntakärpänen puri mua ihan puhtaasti Hiihtäjän myötä joskus 7 vuotta sitten, eikä siitä mennyt kuin pari vuotta, niin suoritin jo sisäpyöräilyohjaajan tutkinnon. Jestas, miten aika rientää.
Semmosta tähän kohti. Hyviä pre-vappu-treenailuja itse kullekin! Tässä vielä eilinen vapun päivän kirkkaan sininen, kesää enteilevä taivas. Nam!
 |
| Parsa-viikoilla Kappelissa. Oli hyvää. Tosin menun alkuruoka (jumalainen parsakeitto) oli vielä parempi, kuin tää pääruoka. |
Pääsin salille duunin jälkeen ja ajattelin, että avot, meikä korkkaa supersiistit, vappuaattona ennen hummailuun lähtöä ostetut treenitossut ja käy tekemässä ihan huikeen käsi- ja yläkropan treenin vapun mässäilyistä ja turvotuksesta huolimatta. Ajattelin, et nyt ei muuten mikään masenna tai lannista mua, koska tadaa - sain tänään hyväksytyt paperit käpälään ammattitutkintoni osalta! Enää uupuu siis ne paprut ammattikorkeesta, ja tää ikuisuusprojektini opiskelijana on vihdoin ohi. No joo, mutta.
Tempasin treenikassin siinä sitten pukkarissa auki ja ketutuksen määrä oli yhtäkkiä katossa. Olin jättänyt treenitopin ja -rintsikat himaan, eikä yllä oleva vaatetus sopinut lainkaan salilla puuhasteluun. Puhvihihainen hengittämätön paita olis tehnyt musta paitsi aivan naurettavan näköisen ilmestyksen niin myös tehnyt treenaamisesta aika nihkeetä. En halunnut kuitenkaan jättää treenioptiota täysin käyttämättä, joten normiliivit ylläni ja huppari siihen päälle vedettynä menin sinne jo aiemmin mainitsemaani, saliltamme löytyvään pimeään huoneeseen juostakseni sen puolen tunnin lenkin, mitä personal trainer käski juosta 3-4 kertaa viikossa kestävyyttä kasvattaakseni.
Hupparissa. Juoksemaan. Just. Joo, ei hengittävä vaihtoehto sekään mut arvatkaa, sepä ei kyllä haitannut pätkääkään. Oli virtaa, oli energiaa, askel kulki ja voi morjens, mä juoksin elämäni ekaa kertaa sen yli 10km ja kerralla sitten kunnolla yli - 14km lasiin peruskestävyys-sykealueella juostuna aikaan 103min 20sek!!! On NIIN älyttömän hyvä olo ja mieli! Kaloreitakin paloi 600kcal ja hien määrä oli jotain niin karseeta, mutta vitsi mikä fiilis. I did it! :) Kyllä mä sen puolimaratonkin vielä saan juostua, ihan varmasti.
Ainut mikä vähän jäi kirvelemään, oli niiden uusien, ihanien shokkipinkkien treenitossujen jääminen nyt koeajamatta! Hah. Ne jäi kassiin, kun valkkasin juoksutossut niiden sijaan alleni.
 |
| Pinkit tulokkaat jäivät orrelle soittelemaan, kun vanhat tutut juoksutossut jo hykertelivät lähtökuopissaan lattialla... |
Noi tossut ovat muuten Stadiumista ja itseasiassa lasten treenikengät. Aika sähäkkä väri, mutta tykkään. Mutta on tosi pieni jalka (33,5), mikä rajottaa melko paljon jalkineiden hankintaa. Onneksi nykyään alkaa olla jo lapsillekin noita treeni- ja ulkoilujalkineita, ihan oikeilla iskujavaimentavilla pohjilla ja tukevilla rakenteilla muutoinkin. Ainakin juoksutossuihini olen ollut tosi tyytyväinen, vaikka nyt huomaan niidenkin jo kaipaavan päivitystä. Sillekin osastolle on muuten tulossa pian update, sillä sain tilata nämä itselleni synttärilahjaksi. Hiihtäjä sponssaa kilttinä miehenä rakkaan naisensa urheiluharrastuksia jälleen kerran... :)
Oletteko muuten saaneet paljon noita liikuntapainotteisia lahjoja kumppaniltanne? Mulle tulee nyt äkkiä mietittynä ihan lahjoja mieleen sykemittari (jonka kellon mä oon jonnekin onnistunut kadottamaan - buhuu!), viime jouluna saadut murtsikkasukset ja -monot (täydellinen lahja!) sekä nyt nuo juoksukengät. Muutoin se on tuonu mulle ylläreinä ainakin kahvakuulan ja voimarullan, sekä jumppapallon, -maton ja -kuminauhoja. Huh, aika paljon kun nyt miettii! Olenkohan osannut edes olla riittävän kiitollinen?! No, sen voin ainakin myöntää, että liikuntakärpänen puri mua ihan puhtaasti Hiihtäjän myötä joskus 7 vuotta sitten, eikä siitä mennyt kuin pari vuotta, niin suoritin jo sisäpyöräilyohjaajan tutkinnon. Jestas, miten aika rientää.
Semmosta tähän kohti. Hyviä pre-vappu-treenailuja itse kullekin! Tässä vielä eilinen vapun päivän kirkkaan sininen, kesää enteilevä taivas. Nam!
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Killeritreeni takana, burpeesi I hate you!
Paremminkin olis voinu mennä, mutta tein parhaani ja aivan loppu olin treenin päälle. Treeni oli siis tämä:
10 heilautusta
11 burpeesia
10 heilautusta
12 burpeesia
10 heilautusta
13 burpeesia
10 heilautusta
14 burpeesia
10 heilautusta
15 burpeesia
10 heilautusta
16 burpeesia
10 heilautusta
17 burpeesia
10 heilautusta
18 burpeesia
10 heilautusta
19 burpeesia
10 heilautusta
20 burpeesia
11 burpeesia
10 heilautusta
12 burpeesia
10 heilautusta
13 burpeesia
10 heilautusta
14 burpeesia
10 heilautusta
15 burpeesia
10 heilautusta
16 burpeesia
10 heilautusta
17 burpeesia
10 heilautusta
18 burpeesia
10 heilautusta
19 burpeesia
10 heilautusta
20 burpeesia
 |
| Sit lähtee. |
 |
| Pukkarin tarrat peileissä olivat just sitä, mitä halusinkin kuulla - tolta musta tuntu!! |
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Don´t think. Just be AWESOME!
Tunnustan - viikonloppuna tuli syötyä hyvin, juotua punkkua ja kärsittyä sunnuntaina aikamoisesta päänsärystä. Lääkitsin sitä uudella Pandan Laku Choco-jäätelöllä (ihan superhyvää!) ja reippaalla puolikkaalla pussilla Pandan täytelakuja. NAM! Enkä potenut yhtään huonoa omaatuntoa edes. Olin herkkuni ansainnut.
Hunningolla olon jälkeen jaksoin kuitenkin mennä tänään tekemään uuden jalka-arse-vatsat-ohjelman, johon siis suunnitellusti yhdistelin Terhin ja Emmin blogista sekä Nanalta nyysittyjä ohjelmia - plus liitin loppuun vielä sen vatsalihashaasteenkin. Kokonaisuudessaan ohjelma oli siis tämä:
Miltä vaikuttaa? Sain mä melkoset tärinät sillä aikaiseksi, eli tunsin kyllä tekeväni ja tehneeni jälkeen päin...
Haluaisin huomenna tarttua siihen seuraavaan blogimaailmasta spottaamaani haasteeseen, eli tähän kahden liikkeen treeniin. Nyt vaan karsee ahistus siitä, kun en haluais herättää huomiota salilla, vaan tekis tyyliin mieli mennä tekemään tuo sarja jonnekin nurkan taakse piiloon. Mistä tulikin mieleeni, että se saattais olla peräti mahdollista, sillä meillä saa käyttää saleja aina jos ne ovat tyhjillään - ja jos menen aamulla, niin tyhjilläänhän ne ovat. Ongelma ratkaistu!
Ja ei, en kuvittele, että kaikki siellä tapittaa just mua - mutta en halua ekaa kertaa rääkätä itseäni tolla sarjalla ja ns. edes pelätä, että joku tuijottaa. En halua huomiota salilla, enkä tykkää, jos joku katsoo, enkä missään nimessä halua häiritä ketään. Ymmärtääks kukaan, mitä meinaan?? :)
Tän kun sais vielä pauhaamaan taustalle, kun tuon treenin kimppuun käyn niin avot - täydellistä! On muuten yks tulevan kesän kovimmista kotimaisista vedoista - huhhuh, kesä tuu jo!
Tällä treenimotivaation jatkuvalla kasvamisella ja uudelleen löytämälläni salikipinällä jne. on muuten kuulkaa niin huikee vaikutus korvien väliin, ettei oo tosikaan. Ei meinaa sanat riittää kuvailemaan, miten hienolta oikeesti voi ihmisestä tuntua vaikka just toi, että pystyy antamaan itselleen luvan syödä jäätelöä! Ja hei, kerta täs nyt ollaan rehellisiä, ni ei se ainut jäde ollu, jonka meikä tuhos viikonlopun aikana. Mä söin lauantaina kans! Sillon meni toinen uutuus tyytyväisen jumppapirkon mahaan niin että maiskutus vaan kävi.
Ennen viikonloppua painoin pikkusen päälle 43 kiloa, mikä on yleisesti ottaen vähän. Ja onhan se. Ja enemmänhän mun pitäis painaa kaiketi. Tai toisaalta, mä en näe peilistä varaa painaa yhtään enempää! Mutta kyllähän mä nyt jotenkin tiedän ajattelevani aivan päin seiniä tätä asiaa ja just siitä syystä toi, että pystyin ihan fiilareissa - lähes tippa linssissä - syömään jäätelöä syyllistymättä, syömättä itsesääliin tai -syytöksiin vedoten tai ns. tsempatakseni itseäni, oli niin hyvä tunne ja juttu. Noi on huonoja syitä herkutella, mutta vielä huonompi juttu on jäädä niitä sitten märehtimään. Ei ole mitään syytä tehdä niin! Sit vaan verkkarit jalkaan ja uuteen nousuun, eiks niin? :)
Kun rauta nousee mun onnettomien käsivarsieni voimasta, vaikka kevytkin, mulla on vihdoin olo, että mää hei riitän! Mä haluun nyt siis kerrankin kaiken suunnittelun ja tavoiteasettelun (jotka toki elää itse kullakin tässä koko ajan omaa elämäänsä korvien välissä; on pitkän tähtäimen ja huomisen suunnitelmia ja tavoitteita) sijaan muistutella kaikille, että sinä, minä, se mimmi stepperinsä päällä katsomassa Sinkkulaivaa ja kaikki muutkin jumppahullut - me riitetään! Aina voi kehittyä ja pitääkin kehittyä, mutta miten meiltä aina unohtuu se sisin ja se, miten hyvä se jo on?
 |
| Kokeilin siis tuota puikkoa ja oli kyllä kaiken sen "retkahtamisen" arvoista tavaraa! :) Kuva täältä. |
Hunningolla olon jälkeen jaksoin kuitenkin mennä tänään tekemään uuden jalka-arse-vatsat-ohjelman, johon siis suunnitellusti yhdistelin Terhin ja Emmin blogista sekä Nanalta nyysittyjä ohjelmia - plus liitin loppuun vielä sen vatsalihashaasteenkin. Kokonaisuudessaan ohjelma oli siis tämä:
- Jalkaprässi (3 x 10)
- Jalkaprässi yhdellä jalalla (3 x 8, molemmat puolet)
- Suorin jaloin maastaveto (3 x 10)
- Suorin jaloin maastaveto yhdellä jalalla (2 x 8, molemmat puolet)
- Askelkyykky, kahvakuula suorille käsille eteen (3 x 8, molemmat puolet)
- Hyvää huomenta-liike (3 x 10)
- Sumo-kyykky käsipainolla / kahvakuulalla (3 x 12)
- Askelnousu penkille kahvakuulan kanssa (3 x 8, molemmat puolet)
- Sivuliuku tangolla (2 x 16)
- Kyykky tangolla (3 x 10)
- Kylkiliike kahvakuulalla / painolla 20
- Vatsarutistus 25
- Jalkojen lasku 25
- Kierto kahvakuulalla puolelta toiselle 25
- Pepun nosto 25
Miltä vaikuttaa? Sain mä melkoset tärinät sillä aikaiseksi, eli tunsin kyllä tekeväni ja tehneeni jälkeen päin...
Haluaisin huomenna tarttua siihen seuraavaan blogimaailmasta spottaamaani haasteeseen, eli tähän kahden liikkeen treeniin. Nyt vaan karsee ahistus siitä, kun en haluais herättää huomiota salilla, vaan tekis tyyliin mieli mennä tekemään tuo sarja jonnekin nurkan taakse piiloon. Mistä tulikin mieleeni, että se saattais olla peräti mahdollista, sillä meillä saa käyttää saleja aina jos ne ovat tyhjillään - ja jos menen aamulla, niin tyhjilläänhän ne ovat. Ongelma ratkaistu!
Ja ei, en kuvittele, että kaikki siellä tapittaa just mua - mutta en halua ekaa kertaa rääkätä itseäni tolla sarjalla ja ns. edes pelätä, että joku tuijottaa. En halua huomiota salilla, enkä tykkää, jos joku katsoo, enkä missään nimessä halua häiritä ketään. Ymmärtääks kukaan, mitä meinaan?? :)
Tän kun sais vielä pauhaamaan taustalle, kun tuon treenin kimppuun käyn niin avot - täydellistä! On muuten yks tulevan kesän kovimmista kotimaisista vedoista - huhhuh, kesä tuu jo!
Juno feat. Janna & Gracias - Kuuluuks
Tällä treenimotivaation jatkuvalla kasvamisella ja uudelleen löytämälläni salikipinällä jne. on muuten kuulkaa niin huikee vaikutus korvien väliin, ettei oo tosikaan. Ei meinaa sanat riittää kuvailemaan, miten hienolta oikeesti voi ihmisestä tuntua vaikka just toi, että pystyy antamaan itselleen luvan syödä jäätelöä! Ja hei, kerta täs nyt ollaan rehellisiä, ni ei se ainut jäde ollu, jonka meikä tuhos viikonlopun aikana. Mä söin lauantaina kans! Sillon meni toinen uutuus tyytyväisen jumppapirkon mahaan niin että maiskutus vaan kävi.
 |
| Kuva täältä. |
Ennen viikonloppua painoin pikkusen päälle 43 kiloa, mikä on yleisesti ottaen vähän. Ja onhan se. Ja enemmänhän mun pitäis painaa kaiketi. Tai toisaalta, mä en näe peilistä varaa painaa yhtään enempää! Mutta kyllähän mä nyt jotenkin tiedän ajattelevani aivan päin seiniä tätä asiaa ja just siitä syystä toi, että pystyin ihan fiilareissa - lähes tippa linssissä - syömään jäätelöä syyllistymättä, syömättä itsesääliin tai -syytöksiin vedoten tai ns. tsempatakseni itseäni, oli niin hyvä tunne ja juttu. Noi on huonoja syitä herkutella, mutta vielä huonompi juttu on jäädä niitä sitten märehtimään. Ei ole mitään syytä tehdä niin! Sit vaan verkkarit jalkaan ja uuteen nousuun, eiks niin? :)
Kun rauta nousee mun onnettomien käsivarsieni voimasta, vaikka kevytkin, mulla on vihdoin olo, että mää hei riitän! Mä haluun nyt siis kerrankin kaiken suunnittelun ja tavoiteasettelun (jotka toki elää itse kullakin tässä koko ajan omaa elämäänsä korvien välissä; on pitkän tähtäimen ja huomisen suunnitelmia ja tavoitteita) sijaan muistutella kaikille, että sinä, minä, se mimmi stepperinsä päällä katsomassa Sinkkulaivaa ja kaikki muutkin jumppahullut - me riitetään! Aina voi kehittyä ja pitääkin kehittyä, mutta miten meiltä aina unohtuu se sisin ja se, miten hyvä se jo on?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)