Uudet treenikengät, vastoinkäymisiä vaatepuolella ja ennätysjuoksu.

Vappuähky kannatti! Nimittäin energiaa riitti tänään ennätysjuoksuun, tosin osittain johtuen myös varsin voi-, yms. kaloripommipitoisesta pidemmän kaavan lounaasta Kappelin Parsa-viikoilla. <3

Parsa-viikoilla Kappelissa. Oli hyvää. Tosin menun alkuruoka
(jumalainen parsakeitto) oli vielä parempi, kuin tää pääruoka.

Pääsin salille duunin jälkeen ja ajattelin, että avot, meikä korkkaa supersiistit, vappuaattona ennen hummailuun lähtöä ostetut treenitossut ja käy tekemässä ihan huikeen käsi- ja yläkropan treenin vapun mässäilyistä ja turvotuksesta huolimatta. Ajattelin, et nyt ei muuten mikään masenna tai lannista mua, koska tadaa - sain tänään hyväksytyt paperit käpälään ammattitutkintoni osalta! Enää uupuu siis ne paprut ammattikorkeesta, ja tää ikuisuusprojektini opiskelijana on vihdoin ohi. No joo, mutta.

Tempasin treenikassin siinä sitten pukkarissa auki ja ketutuksen määrä oli yhtäkkiä katossa. Olin jättänyt treenitopin ja -rintsikat himaan, eikä yllä oleva vaatetus sopinut lainkaan salilla puuhasteluun. Puhvihihainen hengittämätön paita olis tehnyt musta paitsi aivan naurettavan näköisen ilmestyksen niin myös tehnyt treenaamisesta aika nihkeetä. En halunnut kuitenkaan jättää treenioptiota täysin käyttämättä, joten normiliivit ylläni ja huppari siihen päälle vedettynä menin sinne jo aiemmin mainitsemaani, saliltamme löytyvään pimeään huoneeseen juostakseni sen puolen tunnin lenkin, mitä personal trainer käski juosta 3-4 kertaa viikossa kestävyyttä kasvattaakseni.

Hupparissa. Juoksemaan. Just. Joo, ei hengittävä vaihtoehto sekään mut arvatkaa, sepä ei kyllä haitannut pätkääkään. Oli virtaa, oli energiaa, askel kulki ja voi morjens, mä juoksin elämäni ekaa kertaa sen yli 10km ja kerralla sitten kunnolla yli - 14km lasiin peruskestävyys-sykealueella juostuna aikaan 103min 20sek!!! On NIIN älyttömän hyvä olo ja mieli! Kaloreitakin paloi 600kcal ja hien määrä oli jotain niin karseeta, mutta vitsi mikä fiilis. I did it! :) Kyllä mä sen puolimaratonkin vielä saan juostua, ihan varmasti.

Ainut mikä vähän jäi kirvelemään, oli niiden uusien, ihanien shokkipinkkien treenitossujen jääminen nyt koeajamatta! Hah. Ne jäi kassiin, kun valkkasin juoksutossut niiden sijaan alleni.

Pinkit tulokkaat jäivät orrelle soittelemaan, kun vanhat tutut juoksutossut
jo hykertelivät lähtökuopissaan lattialla...

Noi tossut ovat muuten Stadiumista ja itseasiassa lasten treenikengät. Aika sähäkkä väri, mutta tykkään. Mutta on tosi pieni jalka (33,5), mikä rajottaa melko paljon jalkineiden hankintaa. Onneksi nykyään alkaa olla jo lapsillekin noita treeni- ja ulkoilujalkineita, ihan oikeilla iskujavaimentavilla pohjilla ja tukevilla rakenteilla muutoinkin. Ainakin juoksutossuihini olen ollut tosi tyytyväinen, vaikka nyt huomaan niidenkin jo kaipaavan päivitystä. Sillekin osastolle on muuten tulossa pian update, sillä sain tilata nämä itselleni synttärilahjaksi. Hiihtäjä sponssaa kilttinä miehenä rakkaan naisensa urheiluharrastuksia jälleen kerran... :)

Oletteko muuten saaneet paljon noita liikuntapainotteisia lahjoja kumppaniltanne? Mulle tulee nyt äkkiä mietittynä ihan lahjoja mieleen sykemittari (jonka kellon mä oon jonnekin onnistunut kadottamaan - buhuu!), viime jouluna saadut murtsikkasukset ja -monot (täydellinen lahja!) sekä nyt nuo juoksukengät. Muutoin se on tuonu mulle ylläreinä ainakin kahvakuulan ja voimarullan, sekä jumppapallon, -maton ja -kuminauhoja. Huh, aika paljon kun nyt miettii! Olenkohan osannut edes olla riittävän kiitollinen?! No, sen voin ainakin myöntää, että liikuntakärpänen puri mua ihan puhtaasti Hiihtäjän myötä joskus 7 vuotta sitten, eikä siitä mennyt kuin pari vuotta, niin suoritin jo sisäpyöräilyohjaajan tutkinnon. Jestas, miten aika rientää.

Semmosta tähän kohti. Hyviä pre-vappu-treenailuja itse kullekin! Tässä vielä eilinen vapun päivän kirkkaan sininen, kesää enteilevä taivas. Nam!