Olen nukkunut aivan liian vähän, eikä tilanteeseen ole tulossa helpotusta. Lakkiaiset ovat tällaiselle seurapiirileipurille kiireistä aikaa, ja kolmen talouden kakut syntyvätkin käsistäni tulevina iltoina ja öinä. Homma on taloudellisesti tappiollista ja voimia ihan liikaa vievää, mutta minkäs teet - tykkään siitä silti.
Tänään olen siis aamusalin (jalkapäivä) lisäksi tehnyt lähinnä itselleni hallaa so far. Vähän korvapuustia, sekä juustokakkua kiskastu kupuun valmistumispäivän kunniaksi. Jälleen uusi tutkinto takataskussa antoi hyvän tekosyyn ottaa "
Pitää muuten alkaa hioa tekniikoita enempi, sillä huomaan etenkin näin puolitehoissani tekeväni viimeisin voimin vähän sinne päin-tyyppisesti liikkeitä. Ja vaikka yritänkin tsempata, ei voimat enää riitä. Pitäskö sitten vaan jättää kesken? Eiks niin sanota, et mielummin sitte lopettaa, jos ei jaksa, kuin että tekee väärin tai vähän sinne päin? Törmäsin tähän Haikaraisen Timon blogikirjoitukseen juurikin sopivasti, koska tätä ei vaan voi tankata liikaa. Tekniikka, tekniikka, tekniikka.. No okei, tärkeitä pointteja myös riittävä ravinnon saanti, palautuminen ja sen vaatima aika, lepo, uni. Joo.
Mutta vaikka olo onkin kuin junan alle jääneellä; lihaksia särkee, veto on veks, niin silti hymyilyttää. Tänään tuntuu ekaa kertaa kesältä. En tiedä aiheuttiko sen lämmin kesätuuli, joka sotki tukkaani ihanaa Bulevardia, eli Bulsaa pitkin kävellessäni, vai mikä - mutta the Rakkauden kesä 2013! vyöryy niskaan.
 |
| Mun koti ei oo enää täällä, mutta aina tuntuu silti kodikkaalta kun täällä steppailee. Bulevardi, Punavuori, merituuli ja mielettömästi elämää. |
Terkuin,
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos!