perjantai 14. kesäkuuta 2013

Henkinen valmistautuminen diettiin

Jos löysit blogiini toiveissa päästä seuraamaan jonkun fitnesskissan diettailua ja matkaa kohti kisoja - kannattaa samoin tein vaihtaa blogia.

Minä olen nimittäin ihan tavis, en mikään kissa, en mikään hottis enkä millään muotoa erityinen. Pienikokoinen, hoikka ja onnettomalla itsekurilla varustettu, ihan tavallinen vajaa 30-vuotias eteläsuomalainen nainen. That´s me!

Kuva täältä.
Musta ei todellakaan olisi Emmin ja Terhin kaltaiseen hypersuorittamiseen tällä saralla, koska rakastan ruokaa ja herkkuja niin paljon, vaikka samalla suhteeni syömiseen onkin ihan pielessä. Olen myös ajoittain laiska. Tai tavallaan haalin itselleni liikaa tekemistä, liikaa haasteita ja suoritan aivan liikaa kaikessa, että kun väsyn niin väsyn aina useammaksi viikoksi kerrallaan. En osaa tehdä mitään kohtuudella - ja SE on koko tekemiseni ja elämiseni ydin.

VOI ELÄMÄ. Mä tajusin sen vasta nyt. Niin se on. Se on se ongelma!!!

Minä en osaa tehdä mitään kohtuudella.

No joo, mun ei pitänyt kirjottaa mitään tällasta henkinen herääminen jaadijaata, vaan fiilistellä ja ahdistua elokuussa alkavaa diettiä. Olen nyt päättänyt, että haluan - ainakin tällä hetkellä - tosi tosi kovasti liittyä Fitfarmin valmennukseen. Sitä olen blogissanikin nyt pariin otteeseen tuumaillut, mutta nyt tuntuu, että se on se juttu, minkä tarviin tavoitellessani kivempaa kroppaa ja parempaa oloa.

Mutta se mikä siinä ahdistaa, on se dietin pituus ja se tarvittavan itsekurin määrä. 10 viikkoa. Ei herkkuja, ei grillibileitä, ei lohtusyömistä. Ja toisaalta taas, pitää syödä se mitä valmennuksen ohjeet sanoo ja ymmärtääkseni Jutan ohjeilla syödään aika paljon. Otetaanko niissä määrissä huomioon, että me ihmiset ollaan eri mittasia? Enhän mä voi syödä saman verran kuin joku 170-senttinen kirahvi?

Kovasti olen kuitenkin asennoitunut niin, että elokuussa se alkaa. Tosin jo nyt olen päättänyt, että annan itselleni luvan kahdesti käydä humpalla niin sanotusti; viettää tyttöjen iltaa tai osallistua pidemmällä kaavalla eteen tuleviin kekkereihin. Joo, ei pitäs, mutta tää on elämää ja vika vuosi ennen 30-vuotispäiviä. Haluan elää ja pelkkä suorittaminen ja kituuttaminen EI oo sitä, mitä haluan ja siitä haluan nyt hitto vie irti.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Terkuin,
M

PS. Parin viikon salitauko härdelliviikkojen johdosta takana. Meinasin kuolla aamulla siihen Couturen treeniin, joka on ollut jo "ihan iisii" niillä painoilla vielä hetki sitten... Kiitos.

PPS. Tää vatsalihastreenisuositus kokeiluun, jes!

8 kommenttia:

  1. Moikka!

    Kuulostaa tutulta! ;) Mä rakastan ruokaa myös TODELLAKIN yli kaiken ja oon ystäväpiirissä tunnettu siitä että minä SYÖN ja paljon! ja epäterveellistä jos sille päälle satun..

    Pidän kerran viikossa päivän että oikeasti syön paljon ja minun herkkuni --> siipiveikkojen wingsit! <3 rasvassa uppopaistettuja ja siihen päälle aina joskus litra jäätelöä :D

    Mutta on toki totta että 6 päivää viikosta menee tosi tiukilla säännöillä ja jos töissä on kakkua niin minä en sitä ota... Toki olen oppinut nauttimaan hedelmäsalaateista enemmän kuin pullasta, jne.

    Aikoinaan kun otin sen +20kg painoa lisää niin elämä oli yhtä pizzaa ja jäätelöä.. Ei ihmekkään kun lihosin.. Enkä voinut edes kuvitella olla ottamatta kahvilassa pullaa.. ajattelin että ruoka tekee minut onnelliseksi :D Nyt osaan nauttia siitä kahvituokiosta kaverin kanssa ihan yhtä paljon ilman pullaakin :D

    Ajan kanssa sitä oppii elämään juurikin "kohtuudella kaikkea" tapaisella ajattelumallilla.. :) Ihmisetkin ehdollistuvat tiettyihin käyttäytymismalleihin kuten koirat.. :)

    Mutta samaa vikaa minussa on.. Teen asioita lähes aina 100% teholla ja on vaikeaa löytää "kultainen keskitie"... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siipiveikkojen wingsit - wohoo, ihanan inhimillistä ja rasvaista ;) <3 Multa oli mennyt toi sun 20kg ihan ohi. Varmaan se jossain blogissanne lukeekin, mutta en vaan muista. Aika hurja muutos tosiaan siihen peilaten.. Ootte kyllä muutenkin ihan idoliainesta meikäläiselle, vaikka ikäni puolesta oon jo heikommassa hapessa anyways. :)

      Mä voin kyllä kieltäytyä pullasta ja kakusta, mutta syötyäni koko päivän huonosti ts. liian vähän, retkahdan nälissä herkästi iltaisin tai venytän herkkupäivät 3-päiväisiksi mättöfestareiksi.. :(

      Toivon, että itsekuri riittää ja pystyn handlaamaan sen Jutan dietin. Superdietille mun on turha alkaa, koska painoa ei tarvii pudottaa, mutta treeniin tarviin tukea ja opastusta siihen syömiseen. PT:n palkkaamiseen kun ei oo varaa, uskon saavani parhaiten rahoilleni vastinetta sillä Fitfarmin Bikini Challengella.

      Ja tuo keskitie. Voi miksi se onkin niin vaikeeta???

      Nimim. "Syön usein enemmän ja suurempia annoksia, kuin raavaat miehet"

      Poista
  2. Ah, mättöfestarit.. Niin tuttu juttu! Kuitenkin, täältä sataa sulle kasoittain virtuaalitukea diettiin, you can do it!:) Superdiettiä kolme kuukautta (epävirallisesti, ilman valmennusta) kokeilleena voin sanoa, että kyllä siinä ainakin syötiin TOSI paljon. Mut siinä ainakin suurin osa syömisestä painottu aamuun ja päivään. Mulla kanssa pahimpia on ollu noi koko päivän syömättä- illalla kolminkertaisesti päivät, ja siihen tuo tasatahtinen syöminen oli hyvä lääke. Ja kahdet humpat siellä välissä ei varmasti kokonaiskuvaan vaikuta, ehkä jopa päinvastoin kun välillä nauttii elämästä! PS. Ja Jos löydät itsellesi liikaa motivaatiota, niin lähetä ylimääräiset sit tänne:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirppis hei, SÄ lähet mun KANSSA tohon, joo!!! Vertaistuki for real!!! Eikö oo mahtava idea? :) Sitten seurataan tilannetta blogeissa / blogissa, koitetaan kilpailla ja olla kilpailematta tervehenkisesti ja etitään vastauksia elämää suurempiin kysymyksiin; miksi karkkiin tulee himo, miksi syön vaikka mahaan sattuu, miksi sixpäk on vain kaukainen haave jne jne jne? JOO, ai että mikä neronleimaus!!!

      Poista
  3. No himpura Minttu, nythän se idea vasta tuli! :) Kävin katselemassa vähän mitä tuo pitäisi sisällään, ja tuntuisi tosi mielenkiintoiselta, varsinkin tuo liikuntapuoli! Ja muutenkin, vertaistuki voisi olla juuri nyt se juttu mitä vähän kaipailisinkin tänne karkkilaatikkojen lomaan! Vähän täytyy laskeskella syysbudjettia, mutta ei täysin mahdoton ajatus ollenkaan! Palaillaan aiheeseen piakkoin, eikös vaan!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä se alkaa ;-) Hyvä, ja hei TÄÄ on todellinen blogihaaste!!!

      Poista
  4. En liikoja vielä paljasta, mutta sinulle tulee "postia" myöhemmin tällä viikolla...*virnistys*

    VastaaPoista
  5. Aaaarh mä oon maailman huonoin odottamaan! Hullua ei saa pitää jännityksessä :'(

    VastaaPoista

Kiitos!